Ihmettelen miten tämä on mahdollista “hyvinvointivaltiossa”?

Liki 700 000 suomalaista elää alle köyhyysrajan. Se on valtava määrä. Se on 12,7 % koko Suomen väkiluvusta. Näillä perheillä ei ole varaa ostaa ruokaa lapsilleen. Ei lääkkeitä eikä vaatteita. Laskut jäävät rästiin ja menevät ulosottoon. Säästäminen pahan päivän varalle on täyttä utopiaa. Ei niilläkään perheillä, ketkä elävät 1000 euroa köyhyysrajan yläpuolella, ole mahdollisuuksia kovasti sen enempää.
Koen itse olevani onnekas, että olen pysynyt terveenä ja läheiseni myös. Olen saanut tehdä aina töitä ja siitä olen kiitollinen, enkä pidä tätä tilannettani koskaan itsestäänselvyytenä. Elämässä ei tarvita kuin pieni “huono onni”, niin koko maailma voi kääntyä päälaelleen ja alamäki on valmiina edessä.

Syyt perheiden ja elämien alamäkeen ovat monet. Sairastuminen, työttömyys, omaisen hoitaminen, avioero tai vaikka hometalosta aiheutunut käräjävääntö, mikä söi kaikki säästöt ja elämän ilon. Näille tapahtumille harvemmin kukaan voi mitään. Mutta apua täytyisi aina saada ja niiden ketkä pystyy, pitäisi sitä apua antaa. Elämmehän silti hyvinvointivaltiossa!

Mistä sitten saisimme varoja ja resursseja, että voisimme auttaa?

Vähän lukuja:

THL:n tilastojen mukaan sosiaaliturvan menot valtiolla vuonna 2016 oli 69,1 miljardia euroa. Tästä 27,7 miljardia euroa (40,1%) meni vanhuuteen liittyviin menoihin ja reaalikasvua tähän 4,9 % edellisvuodesta. Työttömyyden reaalikasvu tyrehtyi ainakin hetkeksi kun työttömyys kääntyi laskuun 2016. Kelan tukien osuus menoista on noin 20%.

Vakavin ja isoin muutos sosiaaliturvan menoista tapahtui ‘muut sosiaalimenot’ -ryhmässä. Suhteellinen muutos oli 28%!! Nämä menot olivat noin 740 miljoonaa euroa, mikä on 1,1% koko sosiaaliturvan menoista. Tämä kasvu johtui pääosin 2016 maahanmuutosta. Tässä siis vain se sosiaaliturvan osa. (Lähde: THL tilastoraportti 13/2018)

Vähän myöhemmin toisaalla Suomessa….

Valtio leikkasi 2017 yhden miljoonan euron avustuksen ruoka-apu -järjestöiltä. Sen ainoan valtiollisen avun. Tämä selitettiin jollain tavalla edustaja Niikon esteellisyydellä ja epäselvyyksillä Takaisin Elämään -yhdistyksen asioissa. Totuus on, että tämä ei ollut muuta kuin poliittista peliä. Ei muuta.
Olihan toki tämä leikattu apu osittain irrotettu eduskunnan joululahjarahoista. Siis Vau. Lähimmäisen rakkaus tosiaan elää…

Ruokajonot ovat kasvaneet tasaisesti viime vuodet ja Suomalaisten perheiden taloudellinen kurimus kasvaa koko ajan. Raha-apua syydetään kyllä muiden maiden ongelmaisille, mutta tästä summasta ei heru edes promillea meidän omillemme!

On uskomatonta ja raakaa epäinhimillisyyttä, että hallitus sallii oman maamme vähävaraisten maksavan ja kärsivän isoimman laskun poliittisesta pelleilystä.

Oli tilanne aivan mikä tahansa, niin apua tarvitaan. Ja se miljoona ei edes riitä. Ei edes kaksi taikka kolme. Tarvitsemme enemmän, että voimme auttaa omiamme ja sitä rahaa kyllä on. Hurstin kaltaiset enkelit eivät ainoastaan anna ruokaa tarvitseville, vaan nostavat meidän kaikkien velvollisuuden tunnetta auttaa lähimmäistä ja kasvattaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja yhdessä tekemistä. Juuri tätä muistutusta ja esimerkkiä me tarvitsemme, kun maailma ympärillä tuntuu jakautuvan kahtia ja muista huolen pitäminen tuntuu vieraalta ja vaikealta

Meidän täytyy auttaa ensin meidän omaa kansaamme.
Köyhyys on monelle tullut yllättäen elämässä kääntyneestä tilanteesta. Köyhyys voi olla minun tai sinun huominen. Ongelmaan on ratkaisu ja siihen löytyy varoja. Tarvitsemme vain äänen päättäjien joukkoon, kuka nämä asiat sanoo ääneen ja vie tämän tärkeän työn maaliin.

Meidän pitää auttaa meidän omia kansalaisia. Suomi täytyy saada takaisin jaloilleen, ihan jokaisen kohdalla.