Miltä tuntuu olla heikoimmassa asemassa? Miltä tuntuu, kun elämäsi pirstaloituu hetkessä? Miltä tuntuu, kun sinulla ei ole enää oikeutta päättää sinun omasta ruumiistasi? Joku tulee ja päättää itse sinun koskemattomuudesta.

Vuodessa keskimäärin 50 000 naista kokee seksuaalista väkivaltaa, ja tästä vain pieni osa tulee poliisin tietoon. Esimerkiksi vuonna 2017 poliisin tietoon tuli 1245 raiskausrikosta. Ainoastaan 71 prosenttia selvitettiin ja lähetettiin syyttäjälle, mutta vain yksi kolmasosa ilmoitetuista rikoksista päätyi oikeuskäsittelyyn. Lopulta langettava tuomio annettiin vain 209 tapauksessa. (Lähde: Amnesty International)

Moni uhri kertoo, että oikeusprosessi ja kaiken uudelleen käsittely tuntuu joskus itse tapahtumaakin raskaammalta. Oikeuden käsittely saattaa herkästi kestää parikin vuotta. Monille uhreille pitkittyneet rikosprosessit ja oikeudenkäynnit ovat itsessään hyvin traumaattinen kokemus. Uhri elää kokemansa raiskauksen uudelleen ja uudelleen. Käy läpi tapahtumat yksityiskohtaisesti monia kertoja.

Osaako henkilökunta, ketkä ensimmäisenä kohtaavat uhrin, toimia oikein? Osaavatko sanoa oikeat sanat ja varmistaa omilla teoillaan, että uhri ei tunne syyllisyyden tunnetta? Seksuaalirikokset eivät koske ainoastaan naisia. Myös miehet, etenkin seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, voivat joutua seksuaalisen väkivallan uhreiksi.

Myyttejä raiskauksista:

• Raiskattu tekee aina rajusti vastarintaa

• Raiskattu kiiruhtaa heti poliisiasemalle tai ensiapuun

• Raiskattu kertoo raiskauksesta välittömästi ainakin läheisilleen

• Raiskattu osaa kertoa tapahtumat heti yksityiskohtaisesti ja jäsennellysti

• Vastustelun puute tarkoittaa suostumusta seksiin

• Raiskatun käytös paljastaa heti, että hänelle on tapahtunut jotain järkyttävää

• Nainen sanoo ”ei”, mutta tarkoittaa oikeasti ”kyllä” tai ainakin ”ehkä”

• Raiskattu käyttää heti sanaa ”raiskaus”

• ”Oikea” raiskaus on aina lyhytkestoinen eikä siihen voi sisältyä eri asentoja

• Raiskaaja on uhrille tuntematon ja hyökkää kimppuun yöllä pusikosta

Yllä mainitut raiskausmyytit vaikuttavat usein viranomaisten päätöksiin ja toimintaan. Näin ei saisi olla. Se, kuinka viranomainen kohtaa uhrin ensikohtaamisella on useimmiten ratkaisevaa jaksaako uhri jatkaa koko oikeusprosessin läpi. Voimme auttaa näitä uhreja. Yhteiskunta voi suunnata resursseja poliisien, hoitohenkilökunnan ja oikeuden henkilöstön kouluttamiseen, että nämä tilanteet olisivat mahdollisimman ”helppoja” uhreille. On tärkeää, että uhri tuntisi itsensä tärkeäksi, eikä missään nimessä tuntisi syyllisyyttä tapahtuneesta. On selvää, että koulutuksien järjestäminen vaatii resursseja. Toivon todella, että seuraavalla hallituskaudella pystymme lisäämään resursseja näihin koulutuksiin.

On huolestuttavaa, että raiskauksen uhreille tarkoitettuja Seri-tukikeskuksia on vain yksi ja se sijaitsee Helsingissä. Tämä ei ole yhdenvertaista avunantoa. Euroopan neuvoston suositusten mukaan niitä pitäisi olla suomen kokoisessa maassa 13 kappaletta.

Kolme eri luokkaa:

• Raiskauksen rangaistusasteikko on yhdestä kuuteen vuotta vankeutta.

• Törkeän raiskauksen rangaistusasteikko on kahdesta kymmeneen vuotta vankeutta. Seikat, jotka tekevät teon törkeäksi, liittyvät enimmäkseen käytettyyn väkivaltaan: esimerkiksi vaikean ruumiinvamman aiheuttaminen, rikoksen tekeminen erityisen raa’alla tavalla, ampuma- tai teräaseen käyttö, erityisen tuntuvan henkisen tai ruumiillisen kärsimyksen aiheuttaminen tai vakavalla väkivallalla uhkaaminen. Raiskaus voi olla törkeä myös, jos sen tekevät useat tai uhri on alle 18-vuotias

• ”Vähemmän vakavan” raiskauksen rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta. Raiskauksen ”vähemmän vakavaksi” tekeviä seikkoja ovat esimerkiksi uhkauksen vähäisyys, muulla kuin väkivallalla uhkaaminen ja ”muut rikokseen liittyvät seikat”.

On surullista kuinka jotkut voivat vieläkin uskoa, että raiskaus olisi uhrin oma vika. Alla on esimerkkejä milloin on todettu, että kyseessä ei ollut raiskaus. Nämä eivät olleet raiskauksia:

• Uhri oli passiivinen tai vain puoleksi tiedostavassa tilassa, esimerkiksi puoliunessa, humalassa tai lamaantunut pelosta, eikä vastustellut, eikä tekijä käyttänyt väkivaltaa, mutta uhri ei myöskään ollut tiedottomassa tai muutoin avuttomassa tilassa.

• Uhri kielsi tekijää tai pyysi tätä lähtemään, mutta tekijä jatkoi tästä huolimatta. Kun uhri ei vastustellut fyysisesti, tekijän ei tarvinnut käyttää fyysistä väkivaltaa.

• Sukupuoliyhteys tapahtui niin äkillisesti, ettei uhrilla ollut mahdollisuutta reagoida.

• Uhri perui suostumuksensa kesken seksin, mutta tekijä ei lopettanut.

• Uhri alistui sukupuoliyhteyteen tekijän painostuksen alaisena, esimerkiksi jos tekijä kiristi uhria tai käytti muita kuin väkivaltaisia uhkauksia.

(Lähde: Amnesty International: Oikeuksien arpapeli. Naisiin kohdistuvat raiskausrikokset ja uhrin oikeuksien toteutuminen Suomessa – 2019)

On kuitenkin huomioitava lainsäädännössä myös se, kuinka käsittelemme niistä tapauksia ja missä henkilö on antanut väärän ilmiannon raiskauksesta. Näissä tapauksissa on kovennettava rangaistuksia myös henkilölle, joka on antanut tahallisesti väärän syytteen. Raiskaus on syytteenä painava ja useimmiten pilaa syytetyn maineen, mahdollisuudet työllistymiseen, lasten huoltajuuteen ja vaikuttaa negatiivisesti koko loppuelämään. Raiskaustuomioita tulee mielestäni koventaa entisestään ja tämä tulee koskea myös niitä henkilöitä, ketkä väärinkäyttävät uhrin asemaa. Ilmoittaminen raiskauksesta mitä ei todellisuudessa koskaan tapahtunut, voi pilata syytetyn elämän lopullisesti. Hän menettää pahimmassa tapauksessa työpaikkansa, lastensa huoltajuuden ja elämän hallinnan.

Raiskausten määrä on ollut nousussa viime vuodet ja kasvua vuodesta 2010 on yli 35 prosenttia! Tämä on huolestuttava merkki ja jos asiaan ei puututa, pelkään näiden lukujen kasvavan entisestään.