Tampereen kaupunginhallitus oli 1.12.2025 hyväksynyt Tampereen hyvinvointisuunnitelman sekä sen liitteenä olevan empatiataulukon. Suunnitelman sivut 49-50, jonka mukaan kunnallisten palveluiden erityiskohtelun kriteereinä ovat mm. puoluepoliittinen näkemys, paperittomuus, ruumiinrakenne, mielipide, uskonto, seksuaalisuus, sukupuoli, uskonto, kieli…..

Pormestari Nurmisen mukaan taulukosta on tehty julkisuudessa erilaisia tulkintoja, mutta kyse on kaupungin henkilöstön toiveesta tehdystä työkalusta. Taulukon avulla kaupungin henkilöstö voi tunnistaa ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea palveluiden pariin pääsemiseen. https://yle.fi/a/74-20205155

Empatiataulun mukaan ”Se auttaa tunnistamaan ihmiset, jotka tarvitsevat positiivista erityiskohtelua.”

Asia oli valtuuston käsiteltävä 19.1.2026.

Perustuslaki

6 § Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

17 § Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

22 § Perusoikeuksien turvaaminen Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Yhdenvertaisuuslaki

5 § Viranomaisen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta

Viranomaisen on arvioitava, miten sen toiminta vaikuttaa eri väestöryhmiin ja miten yhdenvertaisuus muutoin toteutuu sen toiminnassa, ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Edistämistoimenpiteiden on oltava viranomaisen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia.

Viranomaisella on oltava suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Velvollisuus suunnitelman laatimiseen ei koske evankelis-luterilaista kirkkoa, ortodoksista kirkkoa eikä julkista hallintotehtävää hoitavaa sellaista yksityistä, jonka palveluksessa on säännöllisesti vähemmän kuin 30 henkilöä.

8 § Syrjinnän kielto

Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi tässä laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.

9 § Positiivinen erityiskohtelu

Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää.

10 § Välitön syrjintä

Syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.

11 § Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet

Erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia.

Erilainen kohtelu on kuitenkin oikeutettua siinäkin tapauksessa, että kohtelun oikeuttamisperusteista ei ole säädetty, jos kohtelulla on perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, kun kyse on:

1) julkisen vallan käytöstä tai julkisen hallintotehtävän hoidosta;

2) itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä taikka elinkeinotoiminnan tukemisesta;

3) koulutuksen, mukaan lukien erikoistumis- ja uudelleenkoulutuksen, tai ammatillisen ohjauksen saamisesta;

4) jäsenyydestä tai toiminnasta työntekijä- tai työnantajajärjestössä tai muussa järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti, taikka järjestön antamista etuuksista;

5) erilaisesta kohtelusta etnisen alkuperän perusteella.

Mieleen tulevia kysymyksiä mm.

Miten mielestäsi taulukko ja laki suhtautuvat toisiinsa?

Miten taulukko olisi huomioitu kunnallisessa päätöksenteossa?

Käydäänkö listan asiat kuntalaisen / asiakkaan kanssa läpi?

Entä jos kuntalainen ei halua ilmaista omaa näkemystään tai mielipidettään?

Mitkä ovat esim. lihavuuden ja laihuuden taikka lihaksikkuuden tarkemmat kriteerit? Mitataanko ja punnitaanko kuntalaiset ennen asiointia vai onko kullakin käsittelijällä omat näkemykset esim. laihuudesta?

Miten mitataan kuntalaisten mieli? Riittääkö oma näkemys vai tarvitaanko lääkärintodistus?

Kuka ratkaisee mielipiteen enemmistöön kuulumisen ja onko mielipiteistä enemmistölista, johon mielipidettä sen kuulumista enemmistöön voi verrata?

Täytyykö kuntalaisen ilmoittaa mitä puoluetta kannattaa? Entä jos näitä puolueita on useita?

Suurperhe tai yksinhuoltajaperhe ei tarvitsisi tukea, mutta perheetön tarvitsee?

Ruotsin kielen asema?

Riittääkö oma ilmoitus seksuaalisuudesta vai vaaditaanko sen rekisteröinti?

Entä jos on paljon läheisiä, mutta kokee itsensä silti yksinäiseksi?

Arvioiko terveydentilan lääkäri tai muu ammattihenkilö sekä sen asteet?

Kysymyslistaa voisi jatkaa…..