Olen seurannut Kroatian uutisia ja samalla myös poliittisia asioita aktiivisesti reilut puoli vuotta. Asuin viime syyskuun Kroatiassa tehden etätöitä ja osallistuen kokouksiin etäyhteyksillä, ja palatessani Suomeen minulle jäi ”päälle” paikallisten uutisten seuranta sekä Kroatian politiikan seuraaminen.

Eilen uutisiin Suomessa jysähti Kroatian presidentin lausunnot. On ymmärrettävää, ettei suomalaiset toimittajat ole välttämättä saaneet pitkällisempää perspektiä kroatialaiseen politiikkaan ja tämän vuoksi uutiset eivät ole tarjonneet laajaa näkökulmaa, miksi Kroatian presidentti moisia asioita lausuu.

Kroatian presidentti Milanovićin voidaan katsoa tekevän oppositiopolitiikkaa asemasta, jossa ei saisi oppositiopolitikoida. Vuoden 2020 parlamenttivaaleissa Milanovićin puolue SDP sai melkoisen selkäsaunan saaden huonoimman tuloksen sitten 1990-luvun. Vaalien jälkeen 2020 – 2021 SDP:lle tuli voimakas sisäinen taistelu ja sekaannus, jonka seurauksena SDP:ltä loikkasi 18 parlamentin jäsentä perustaen uuden puolueen, ja SDP:n edustajaksi jäi vain 13 jäsentä. Huomioitavaa on, että Kroatiassa on vähemmistöhallitus, eli jotta hallitus saa asioita läpi parlamentissa, se solmii aina asiakohtaisesti yhteistyön yksittäisten oppositiopuolueiden kanssa.

Milanovićin ollessa pääministerinä vuosina 2011 – 2016 hän kohtasi kaudellaan useita vaikeuksia. Hän joutui korottamaan runsaasti veroja, alentamaan sosiaalitukia ja julkisen sektorin palkkoja talouskriisin vuoksi. Hän ajautui ongelmiin sotaveteraanien kohtelun ja auttamisen merkeissä. Hän myös sekaantui ehkä vähän liiaksi naapurivaltioiden asioihin, josta aiheutui satunnaisesti pienoisia kriisejä.

2015 vaaleissa SDP otti jo melkoisen rökäletappion verrattuna vuoden 2011 tulokseen ja Milanović oli poissa politiikasta muutaman vuoden, jonka jälkeen asettui ehdolle 2020 presidentinvaaleihin. Hän sai ensimmäisellä kierroksella vähiten ääniä koskaan presidentiksi valituista, ja voitti toisen kierroksen melko pienellä marginaalilla.

Kaudellaan Milanović on kompastellut useamman kerran. Hänen inhonsa pääministeriä Andrej Plenkovićia sekä hänen puoluettaan keskustaoikeistolaista HDZ:aa kohtaan on erittäin näkyvää. Milanović on siis presidentin asemastaan käsin syyllistynyt puoluepolitikointiin ja vieläpä melko halpaan oppositiopolitikointiin.

Milanović on muun muassa väkisin valinnut itselleen vastakkaisen kannan koronan hoitamisen suhteen kuin HDZ. Milanović on useasti vastustanut kaikkia koronatoimia, rokotuksia ja jopa antanut melko törkeitä lausuntoja muiden maiden koronatoimista aiheuttaen pieniä diplomaattisia skandaaleja. Milanović on ottanut näkyvästi julkisuudessa yhteen useampien Krotian hallituksen ministerien kanssa astuen ministerien tonteille. Yksi esimerkki tästä on tammikuulta, kun Milanović väitti kutsuvansa Kroatian Nato-joukot takaisin kotimaahan Itä-Euroopasta, jos jännitteet Ukrainan ja Venäjän välillä kiristyy. Vaikka Milanović onkin Kroatian puolustusvoimien ylin komentaja, puolustusministeri vastaa kaikista Nato-asioista. Tämän jälkeen kävi ilmi, että Nato-joukot olivat jo edellisellä viikolla palanneet Kroatiaan normaalin vuosikiertonsa mukaisesti.

Milanovićin kannat tammi- ja helmikuussa ennen Venäjän täysimittaisia sotatoimia Ukrainassa olivat myös todella Venäjä-myönteisiä. Milanović syytti länsimaita ja erityisesti Britanniaa sodan eskaloinnista. Milanovićilla on selkeät Venäjä-yhteydet, sillä 2020 Putin kutsui hänet voitonpäivän paraatiin Venäjälle. Sodan alkamisen jälkeen Milanovićin nolot kannanotot ovat jatkuneet. Butšan joukkohautojen löytymisen jälkeen Milanović väisteli aihetta sanoen, että hän ei tiedä mitään joukkohaudoista tai verilöylystä ja kaikista lausunnoista ja johtopäätöksistä pitää olla hyvin varovainen. Milanović on myös haukkunut useasti Ukrainaa syyttäen sitä epädemokraattisesti valtioksi ja verrannut vuoden 2013 Euromaidania ”Coup d’état”:ksi, eli vallankaappaukseksi.

Nyt kun Milanovićin oma henkilö on käyty jotenkin läpi, huomauttaisin, että Nato-asioista Kroatiassa todellakin päättää Kroatian parlamentti, eikä presidentti. Ja presidentin (ex-)puolueella SDP:llä on parlamentissa vain 13 edustajaa. On selvää, että Kroatian parlamentti tulee puoltamaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä, ja näin on myös sanonut jo Kroatian ulkoministeri Gordan Grlić-Radman, niin ikään HDZ-puolueesta.

Jättäisin siis Milanovićin lausunnot täysin arvottomiksi sekä arvioisin, että nämä lausunnot vain todistavat sitä, että hän todellakin on Kremlin ”omia poikia”.