On suorastaan järjen köyhyyttä, että eduskunnassamme istuu joukko kansalaisten valitsemia kansanedustajia joiden tehtävänä on ensi sijaisesti noudattaa perustuslakiamme. Tuo tarkoittaa sitä, että jokaisen tulee olla yhdenvertainen lain edessä, myös erillisyhtiö Yleisradio Oy:n tarjoamien palvelujen maksamisen suhteen. Ei todellakaan ole oikein, että Yle toimii piilottaen kulunsa joita maksetaan kansalaisilta kerätyillä verovaroilla (yle-vero) sekä näyttää valehtelevan toiminnastaan.  

Kaiken huippuna näyttää siis käyneen niin, että yhtiön taholta on vieläpä valhdeltu suhteellisen railakkaasti valvovalle eduskuntataholle. Mihinkään muuhun ei voi tulla, kun on saanut seurata mitä Ylen sisällä on tapahtunut erääseen toimittajaan kohdistuen. Kyseessä on Yle-X:n radiotoimittaja Lloyd Libiso. Hän kun kertoi hieman ”ujostellen” kuinka Ylen sisällä toimitaan monimuotoisuuskoulutuksissa ja turvallisemman tilan periaatteita noudattaen omassa Youtube-podcastissa. Libidison mukaan koulutukset ovat olleet pakollisia toisin kuin Ylen johdon taholta on kerrottu. Libidoson mukaan koulutukset ohjanneet journalistista työtä. Ylen johto on kiistänyt väitteet.

Libidison julkitulon jälkeen Ylen on sisällä näytetty ryhdytyn sellaisiin toimiin jonka luulisi viimein herättävän nukkuvan karhun eli eduskunnan päätösvallan asiassa ja ryhtyvän viimein toimiin joiden mukaan jokainen yhtiö rahoittaa itse keräämällä tarjoamiensa julkisten palvelujen maksut. Tuohon on voimassa muillakin mediataloilla kanavat käytettävissä, joten kaiketi samaa maksukanavakäytäntöä voi Yle myös käyttää. Ei Yle tarvitse enää mitään ylenpalttista suojelua toiminnan rahoittamiseksi yle-veron muodossa, joka on aikoinaan saatu aikaan vasemmiston aloitteesta. Kyllä Yle tulee huomaamaan muutoksen toteutuessa, että kannattaa toimia kaikkien kansalaisten parhaaksi, ei vain joidenkin ryhmien. Vanha sanonta sopinee hyvin tähän tapaukseen; ”Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.” Sanonta tarkoittaa sitä, että on aika palata yle-veroa edeltävään käytäntöön eli Yle keräämään itse palvelumaksut toimintansa rahoittamiseen. 

Tämä blogikirjoitukseni saattaa olla viimeinen, sillä ellei muutosta eduskunnassa saada aikaan Yleisradion palvelumaksujen kohdalla, niin en enää luota Suomi-nimisen valtion perustuslain toteutumiseen, enkä maan oikeusvaltion periaatteiden noudattamiseen. Yle ei ole itselleni, eikä varmaan monelle muullekaan kansalaiselle sellainen palvelujen tuottaja jolle maksan veroa palvelumaksuna, jota Yleä en tarvitse vaan käytän muita tarjolla olevia joiden katson tuottavan tarvitsemani palvelut.