Eipä ole tullut eteen vähään aikaan mitään mielenkiintoista ajateltavaa, eikä siitä kirjoitettavaa, mutta nytpä tuli. Pitkästä aikaa luin IS:n kirjoituksen naapurivaltion päämiehen valehtelusta ilman sarvia ja hampaita. Tästä valehtelusta on sanonut IS:n kirjoituksen mukaan Aleksanteri-instituutin Venäjän politiikan professori Vladimir Gel’man. Hän sanoo puheen olleen täynnä valheita ja disinformaatiota, kuten mainitulle päämiehelle on tyypillistä. 

Se, mikä tuossa puheen analysoinnissa on Gel`manin mukaan melenkiintoista, on puheen suuntaaminen tuon maan kansalaisille, joista monet haluaisivat uskoa johtajaansa. Miten mielenkiintoista ja mitenkäs tuo poikkeaa meidän suurinta valtaa pitävien politiikkojemme uskotteluista kansalaisillemme omissa kannanotoissaan? Ei niin eroa ole vaan kyllä ns. vanhojen valtaa pitävien puolueiden (lähinnä keskustan, demareiden ja kokoomuksen) poliittiset uutisoinnit ja kaikenlaiset ulostulot medioissa, kuten mediatkin omissaan kirjoituksissaan/uutisoinnissaan, ovat suunnanneet disinformaatiota kansalaisten aivosolukkoihin. Yleensä noista ulostuloista/uutisoinneista puuttuu laaja-alainen analysointi eli vaikutuksesta maamme talouteen sekä kansalaisten hyvinvointiin. Ei politiikot ajattele (ole ajatellut) koko maan tulevaisuutta kansalaisineen vaan heille on tärkeintä oman puolueen menestyminen ja joskus jopa sillä verukkeella jonkinlaista tuloa tuottavaa etuutta puolueelle, kuten yhtenä esimerkkinä voinee nostaa esiin ammattijärjestöjen saamat verottamat osinkotulot, joista ainakin osaa kanavoidaan kahden vasemmistopuolueen vaalityön rahoittamiseen. Tämä kaikki siis osaksi veronmaksajien rahoittamaa asuntotukijärjestelmää hyväksikäyttäen verottomat osinkotulot. Liittyyköhän tuohon järjestelmän hyväksyntään ns. maan tavan mukainen ”lehmänkauppa”? Järjestelmää ei ole purettu, sillä aina on ainakin yksi mainituista puolueista kulloinkin hallituksessa, yleensä jopa kaksi.

EU:hun kuuluvana jäsenenä Suomi on kärsivä osapuoli siksi, ettei maamme päättäjät osaa pitää oman maamme puolia riittävästi vaan poliittiset päätökset näyttävät tehdyn osittain puoluejohtajien omien etujen näkökulmista eli heidän saamiensa omien etujen vuoksi hyvin pitkälti (Katainen, Stubb, Aho, Ihalainen, Urpilainen nimiltä mainiten. Muitakin varmaan löytyy).  

Luulisi niin YLEn kuin muidenkin medioiden olevan kiinnostuneempi politiikkojen toimista ja päätösten tekemisistä pidemmällä tähtäimellä ja niistä kansalaisia infoten, mutta eipä tähän päivään mennessä ole tällaista suuremmin nähty. Jälkikäteen vuosien takaa ovat mediat jotain saaneet selville ja niistä kerrottu, mutta se on aivan liian myöhään. Kyllä niin politiikkojen kuin medioiden tulee pyrkiä antamaan kansalaisille faktatietoa päätöksistä/suunnitelmista, joiden vaikutusta käsitellään heti laajemmin ja ymmärrettävin perustelluin kannoin.

Lopuksi nostan esiin taloustoimittaja Jan Hurrin erinomaisen kirjoituksen IS:ssa ”SUOMEN JA ITALIAN hallitukset ilmoittivat kumpikin viime perjantaina tukitoimista, joilla ne aikovat huojentaa kansalaisten jyrkästi kohonneita energiakustannuksia.”

Tuo kirjoitus kannattaa lukea jokaisen kansalaisen. Toki myös päättäjiemme, jos vaikka heidän silmänsä avautuisivat oman maamme etujen ajamisen suuntaan EU:ssa tehtävien päätösten suhteen kuin myös muutoinkin ajamaan oman maamme etuja kansalaisten hyväksi. Eikä suinkaan oman puolueen etuisuutta ensi sijaisesti. Tuosta kirjoituksen sisällöstä käy varsin hyvin selville millä tavoin nykyinen Marinin hallitus kokoomuksen tukemena mahdollisti elvytyspaketin hyväksymisen ja siitä lahjarahan jakamisen mm. Italian kansalaisille monipuolisesta energiahuojennusten tukiohjelmastaan. Suomalaisillehan maamme hallitus antaa vain murusia, eikä sitäkään kaikille tarvitseville vaan valikoidulle joukolle.