Hieman alkoi huvittaa lukiessani IL:n kirjoitusta eduskunnasta pudonneesta Ari Jalosesta (sin.) kertova kirjoitus. Kirjoituksessa kerrotaan Jalosen sanoneen mm. näin ”Olemme pieni eduskunnan ulkopuolinen puolue, joten työn jatkaminen on entistäkin vaikeampaa. Mutta jos ajatellaan EU- ja maahanmuuttokriittisyyttä, Suomi kaipaa puoluetta, joka siihen pystyy vaikuttamaan”  

Mitä ihmettä Jalonen kehuskelee sinisten edustajien ja ministerien työtä hallituksessa olollaan ja tehdyllä maahanmuuttopolitiikalla? Vai että siniset oli oikein maahanmuuttokriittinen puolue ja olisi Jalosen mukaan sitä ilmeisesti jatkossakin, jos ylipäänsä eduskuntaan asti pääsevät. Uskokoon ken tahtoo tuon maahanmuuttokriittisyyden, kun huomioidaan Sipilän hallituksen noudattama avointen ”ovien päivät”, oikeasti vuodet, sisärajoillamme. Maahan voi ja tuli ihan kuka hyvänsä, jopa ilman minkään valtakunnan henkilöpapereita. Kaikki tämä vielä siten, että hallituksen johtavalla pääministeri Sipilällä (kesk) ja vastuualueen ministerillä toimineella sisäministeri Orpolla (kok) oli täysin tiedossa maahan saapuvien joukossa olevan paljon myös ilman henkilöllisyyspapereita liikkuvia. Kaikki tämä siis tehtiin hallituspuolueiden, johon kuului ilman muuta erilaista maahanmuuttopolitiikkaa harjoittanut sinisten ryhmä perussuomalaisista, suostumuksella ihan ilman vastalauseita ja mitään kiristäviä toimia, jos ei oteta huomioon joulukuussa 2015 aikaan saatua päivitettyä maahanmuuttopoliittista ohjelmaa jota ei täysin noudatettu. Varsinkaan niiden toimien osalta joilla olisi ollut erittäin suuri merkitys ja olisi sitä vieläkin.

Siniset olivat hyvin liberaaleja, eikä suinkaan kriittisiä kuten Jalonen nyt kertoilee, maahanmuuttopolitiikassaan. Siniset noudattivat sitä politiikkaa koko hallituskauden ajan mitä keskustan Sipilä ja kokoomuksen Orpo vaativat. Juuri tuosta syystä nämä kaksi herraa ja puoluetta eivät hyväksyneet PS:n puoluejohtajaksi valittua Halla-ahoa ja PS-puoluetta hallituskumppaniksi. Näin vaikka hallitusyhteistyösopimus oli nimenomaan tehty keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa. Tuota hallitusophjelmaa ei suinkaan oltu tehty ”uuvattien”, eikä myöhemmin nimekseen ottaneen sinisten eduskuntaryhmän kanssa. Sinisten edustajia ei oltu eduskuntaan valittu sinisten edustajina, joten demokratian kannalta katsottuna olisi ollut oikeampi tapa hajottaa hallitus ja käydä kokonaan uudet hallitusneuvottelut. Eduskuntavaalit 2019 osoittivat oikealla tavalla sen, ettei kansalaisilta irronut sinisten ehdokkaille luottamusta jatkaa yhdenkään edustajan voimin eduskunnassa.  

Vaikuttivatko siniset Sipilän hallituksessa kriittisesti maahanmuuttopolitiikassa? Omasta mielestäni teot (tekoja ei edes ollut) olivat kaukana siitä!

Sitten hieman myös demokratiasta

Suomessa ei oikein ole oikeaa demokratiaa vaan siitä on pikkuhiljaa nirhattu pois yksilön oikeus omiin mielipiteisiin ja niiden ilmaisemiseen. Jotenkin tuntuu joskus ettei kansalaiset ole edes yhdenvertaiset lain edessäkään. Tämä johtuu osittain lakien epäselvistä sanamuodoista ja siten tulkinnoista. Kansalaiset eivät tiedä mikä on sanottuna lainvastaista ja mikä ei.

Suomen päättäjillä ei oikein pitäisi olla kanttia mennä arvostelemaan muita maita sisäpolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä, sillä ensin kannattaa aina oma pesä saattaa kuntoon. Kaikki tärkeä yhteiskuntaan, kuten turvallisuuteen, vaikuttava on laitettava hoidettavaksi etusijalle ja toissijaiset taka-alalle. Tämä koskee myös valtion rahan käyttämistä yleisestikin. Poliisien vähäiset voimavarat on keskitettävä ”oikeiden” ja tärkeiden asioiden tutkimiseen, eikä poliisien keskittymistä esim. nettiselailuun. Esimerkiksi lasten raiskausten tutkiminen on paljon tärkeämpää ja tuomittavampaa kuin kuin jonkun yksittäisen henkilön epäaasiallinen sanominen/kirjoittaminen. Näihin ei yhteiskunnan pitäisi tuhlata resulsseja, kun on paljon tärkeämpiäkin asioita hoidettavana.