Suomalaiset ovat joutuneet poikkeukselliseen tilanteeseen. Yhteiskunta on monilta osin pysähtynyt. Koronakriisin seurauksena moni menettää työnsä, yritykset joutuvat konkurssiin ja taloudelliset vaikutukset niin yksilön, valtion kuin koko maailman taloudessa ovat karmaisevia.

Siltikään eivät pelkästään taloudelliset ongelmat ole ainoa huolestuttava asia.

Niiden ihmisten tilanne pahenee entisestään, joiden elämä on ollut haastavaa jo tähän asti yksinäisyyden tai perheessä vallitsevien ongelmien vuoksi. Pahoin pelkään, että hyvinvoivien ja heikommassa tilanteessa olevien ihmisten välinen kuilu syvenee entisestään.

Kannan suurta huolta niistä lapsista ja nuorista, jotka joutuvat kotioloissaan kohtamaan päihdeongelmia, väkivaltaa ja muuta kaltoinkohtelua. Moni lapsi voi jäädä ilman ruokaa moneksi päiväksi. Nyt kun koulut toimivat lähinnä etäopetuksen kautta, harrastuksiin (jos sellaisia on) ei pääse, julkisiin tiloihin ei suositella mentävän tai ne ovat kiinni, ei niille kärsiville lapsille löydy mitään pakopaikkaa, jos omat kotiolot ovat vaarallisia. Voin vain kuvitella miten ongelmat kärjistyvät kun ihmiset on pakotettu ”neljän seinän sisälle”.

Monille ajatus voi olla idyllinen kun poikkeustilanne tuo perheen yhteen pitkäksi aikaa, mutta normaalimmissakin perheoloissa tällainen erikoistilanne voi kiristää hermoja kun yritetään opiskella, tehdä töitä ja hoitaa sellaisia asioita, joita on totuttu saamaan muualta (kuten esim. ruoanlaitto). Perheissä voi olla monen ikäisiä lapsia, osa koululaisia ja osa päiväkoti-iässä. Sellaisen porukan arjen pyöritys ei ole ihan helppo tehtävä poikkeusoloissa.

Monet vanhemmat ovat saattaneet joutua lomautetuiksi tai irtisanotuiksi ja olla tilanteessa, jossa toimeentulo ei riitä perheen elämiseen. Tästä esimerkkinä Iltalehdessä tänään julkaistu erään äidin tilanne: https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/cac9fee2-a36a-465d-b8e9-41f1ece2d939

Tiedetään, että tilastojen mukaan elokuussa näkyy piikki avioerotilastoissa. Kesäloman jälkeen erotaan kun yhdessäolo ei vastanutkaan odotuksia ja tuli pettymyksiä. Miten tässä tilanteessa mahtaa käydä? Yhdistääkö tämä tilanne perheitä, vai kärjistyvätkö riidat juuri tällaisena aikana? Ja minkälaisia tragedioita tapahtuu niissä perheissä, joissa on vakavia ongelmia jo valmiiksi? Surullista ajatella.

Kun tämä poikkeustilanne jossain kohtaa päättyy, joutuu sosiaalitoimi varmasti kovaan kuormitukseen jokaisessa kunnassa. Sinne täytyy löytyä lisäresursseja ja valmistautua nyt jo tulevaan tilanteeseen.

Kolmannen sektorin toimijoilla tulee jatkossa olemaan aikaisempaa suurempi rooli sosiaalipuoleen kohdistuvan kuorman jakamisessa. Seurakunnat ja erilaiset järjestöt tekevät osaltaan sellaista työtä, jolla perheet, yksinasuvat, vanhukset ja muut heikommassa asemassa olevat ihmiset saisivat tukea ja apua.

Taloudellisen tuen lisäksi vaikeina aikoina tarvitaan paljon myös henkistä tukea. Erilaiset palvelevat puhelimet voivat tässä vallitsevassa tilanteessa olla monille ainoa mahdollisuus saada puhua jollekin.

Itse olen ollut kaksi viikkoa kotikaranteenissa ja etätyö on säästänyt paljon bensakuluja, koska työajokilometreja päivittäin tulee normaalisti noin 100. Päätin viime viikolla lahjoittaa säästyneiden bensarahojen verran Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelimeen. Tämä puhelin on monelle lapselle ja nuorelle ainoa mahdollisuus kertoa jollekin aikuiselle vaikeitakin asioita. Puheluja tulee jatkuvasti enemmän kuin mihin voidaan vastata ja tämä koronakriisitilanne varmasti lisää kysyntää edelleen. 

Tämä oli vain yksi esimerkki monesta tahosta ja toiminnosta, jonne voi lahjoittaa mikäli oma tilanne sen sallii. Netin kautta löytyy varmasti monia hyviä tapoja auttaa.

Jos pystyt itse lahjoittamaan – lahjoita! Jos taas itse tarvitset apua, voit kertoa vaikka kommenttikenttään, mitä kautta sinä voisit parhaiten saada apua ja jonne voisi lahjoittaa ja tukea sinua.