Aamun lehdessä rinnakkain ovat sarjakuristaja Mikael Penttilä sekä viimeiset kaksi Oulun kahdeksasta seksuaalirikollisesta. Molemmat edustavat äärimmäisen vastenmielistä pahuutta; toinen on sarjamurhaaja ja toiset tuhoavat lapsen loppuelämän murtamalla tämän viattomuuden väkivaltaisesti. Kumpaakaan ei voi kuin kammoksua. Absoluuttista pahuutta – on.

Miksi sitten vain Oulun lapsiin kohdistunut seksuaalirikosvyyhti aiheutti niin oululaisille kuin koko Suomelle suoranaisen trauman kun joukossamme kuitenkin väijyy Penttilän kaltaisia tappajia ja on väijynyt aina. Miksi vieras voi tuntua jotenkin kierosti hurjemmalta rikolliselta kuin oma? Miksi peto-Penttilän teoista voi lukea kuin lukisi Alibi-lehden julkaisua tai seuraisi rikosdokumenttia suoratoistopalvelusta, mutta Oulun seksuaalirikollisten teot nostavat vilunväreet iholle?

Vieras voi toki olla jo lähtökohtaisesti henkilö, johon suhtaudumme hieman varauksella mutta periaatteessa vieras otetaan vastaan kohteliaasti ja oletetaan hänen vastavuoroisesti käyttäytyvän kuin vieraan kuuluu; kohteliaasti ja kunnioittavasti. Mikäli vieras on pulassa ja saa isäntäväeltä apua, odottaa isäntäväki vieraan olevan myös kiitollinen.

Näin piti käydä, kun otimme vastaan turvapaikanhakijoita. Kenenkään järkeen ei mahtunut eikä mahdu vieläkään, että avaamme syliimme ja rahakirstumme apua tarvitseville vieraille ja vieraat sitten käyttävät hyväkseen hyvyyttämme häikäilemättömästi. Kenenkään ymmärrykseen ei mene, miten suureksi rikkaudeksi, voimavaraksi, työvoimaksi, huoltosuhteen ja syntyvyyden korjaajiksi, akateemisiksi resursseiksi, kulttuurilähettilääksi, unelmavävyiksi ja mummojen ystäviksi markkinoidut henkilöt ovatkin samaa ihmiskunnan pohjasakkaa kuin mielipuolitappaja Penttilä. Olemme petettyjä.

Suomen valtiovalta ja media ei ole markkinoinut sarkakuristaja Penttilää aarteena yhteiskunnallemme mutta Teljän seurakunnan kurkunleikkaaja ja murhaaja kylläkin asetettiin seurakuntavaalien ehdokkaaksi ja häntä pidettiin lupaavana uutena kristittynä ja yhteisölle rikastuttavana persoonana vain siksi, että hän oli muodikkaasti autettava vieras, turvapaikanhakijana maahan tullut. Näin on toimittu pääsääntöisesti turvapaikanhakijoiden kohdalla. Naivisti.

Suomen päättävät tahot ja media eivät koskaan selittele suomalaisten rikollisten tekemiä kauhistuttavia rikoksia toteamalla, että ”ilmoituskynnys on kohonnut, some yllätti tai että emme ole onnistuneet huolehtimaan tekijästä riittävän hyvin ja siksi hänestä tuli rikollinen”. Niinikään rikoksia ei vesitetä toteamalla, että suurin osa ei kuitenkaan kurista, mikä esim. Penttilän kohdalla kuultuna kuulostaisi aivan naurettavalta.

Kertakaikkiaan kukaan ei puolustele suomalaisia pahiksia. Keskusrikospoliisi julkaisee ajoittain kuvia etsityimmistä suomalaisista rikollisistamme eikä kukaan valjasta pyörimään härdelliä, jossa huudeltaisiin ihmisoikeuksien perään. Mutta: vaikka osa lähtömaihansa palautetuista turvapaikanhakijoista on tehnyt kotonaan vakavia rikoksia, ryntäävät faktoista tietämättömät suomalaiset aktivistit ja unelmoijat pysäyttämään lentokoneen, jotta palautus ei onnistuisi. Jostain kumman syystä suomalainen rikollinen ja hänen oikeutensa ovat vähemmän mediaseksikkäitä.

Petetyksi tulemisen tunne tekee Oulun seksuaalirikosten käsittämisestä vaikeampaa. Penttilää ei kukaan koskaan meille kultamunana myynytkään.