Helsingissä leviää ja niin leviää Turussakin. Korona. Maahanmuuttajalähiöissä. Nyt sen saa sanoa julkisesti, koska lehdistökin tekee niin.

Matalaa tulotasoa vilautellaan syynä. Se ei ole ongelma. Matalassa tulotasossa ja matalapalkka-aloilla ilman etätyömahdollisuuksia taapertaa iso osa suomalaisista eikä silti kehitä ympärilleen muhivaa koronapesää.

Puhutaan kielimuurista. Sekään ei ole este. Suomessa saa ohjeistusta koronan varalta kaikilla Baabelin tornin kielillä ja tietoa varta vasten viedään monikulttuurisiin lähiöihin.

Se, ettei kulttuurisidonnaisesti ehkäistä eli suuret perhekoot ovat ongelma ja se, ettei ymmärretä tai välitetä, mitä tarkoittaa lainkuuliaisuus tai yleensä laki tai kuuliaisuus viranomaisille. Ei edes silloin kun omat lapset ovat vaarassa.

Tartunnat ulkomailta ovat myös olennainen tekijä, sillä jostain tulee matkalaisia, jotka vievät virusta sukulaisille ja tuttaville maahanmuuttajalähiöihin.

Entä jos tulisi vielä isompi kriisi? Miten kyseinen väestönosa saataisiin noudattamaan esim. sodanajan lakeja? Säännöstelemään, osallistumaan yleiseen työvelvoitteeseen, pimentämään kämppänsä tai edes olemaan hiljaa kun pyydetään?

Nyt joku viisas toteaa, että hienosti, hehän tulevatkin sota-alueelta. No, katsokaa uutismateriaalia. Kukaan ei noudata mitään lakeja missään. Kukaan ei pysty olemaan edes hiljaa. Jos ei ole konfliktia, se tehdään heittämällä kivellä naapuria. Miten ihmeessä edes kuvitellaan, että täällä oltaisiin kurinalaisia vaikeuksien keskellä?

Vastuu koronaviruksen leviämisen ehkäisemisestä tai siitä laistaminen ei lepää yksin sukunihkeän, naapurikaunaisen ja herranpelkoisen pottunokkasuomalaisen harteilla. Nyt on yhteisöllisen, sukurakkaan, juhlia järjestävän, välittömän, suurpiirteisen voimavaramme vuoro näyttää löytyykö yhtään ryhtiä.