Miksi mikään ei saa olla niin kuin oli, vaikka se oli hyväksi havaittua, toimivaa ja suurin osa kansasta koki, että se oli myös oikein. Tämän kysymyksen esittivät minulle tänään kaksi viehättävää, keski-ikäistä rouvaa erään Varsinais-Suomalaisen K-Marketin pihalla.

”Mitä tämä muunsukupuolisuus oikein tarkoittaa, miten siitä taas oli koko sivun juttu Turun Sanomissa? Mitä ihmettä tämä maahanmuuttajien yltiöpäinen ylistäminen meinaa? Miksi heidän tekemiään rikoksia selitellään ja puolustellaan ja suomalaisen pitäisi niellä kaikki? Meillä ei ole rahaa tähän hulluuteen, kaikki on sekaisin ja lapset ahdistetaan koulussa nurkkaan miettimään ovatko he syntyneet väärään sukupuoleen. Mitä Suomessa oikein tapahtuu?”

Hyviä kysymyksiä ja vahvaa ajankuvaa. Vastaan lyhyesti; meiltä ollaan viemässä kohti tilannetta, jossa käsitys sukupuoli-identiteetistämme ja samalla kokemus mielekkäästä, enemmistölle sopivasta perheenperustamistavasta hämärtyy, samoin kansallisuusidentiteettimme, joka halutaan korvata vieraalla. Sen lisäksi meiltä ollaan viemässä turvallisuudentunne. Olemme alttiina uusille, ennenkokemattomille rikoksille emmekä kuitenkaan saa puhua niistä. Olemme menettämässä sananvapautemme ja kaaoksen keskellä myös rahamme.

Vähemmistöillä on oikeutensa, mutta enemmistö ei voi alkaa elää vähemmistön elämää. Valtaosa tytöistä haluaa olla tyttöjä ja valtaosa pojista poikia eikä muunsukupuolisia. Heteronormatiivisuus on tavanomaista maapallolla eikä tätä seikkaa tarvitse pyrkiä muuttamaan. Kaikki lapset syntyvät naisesta, muu on kikkailua, muttei biologiaa. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja yhteiskunnan tulee tukea tätä yksikköä aidosti. Perheinstituutiota ei saa repiä hajalle pseudotieteillä.

Suomalainen on suomalainen eikä muunmaalainen eikä muunkulttuurinen. Tämäkin on asia, jota ei tarvitse eikä pidä muuttaa. Ihminen haluaa kuulua johonkin ja olla siitä ylpeä. Ihminen rakastaa luonnostaan maata, johon on syntynyt ja sen maan elämäntapaa. Väestönvaihdot ovat kautta historian olleet ihmisen suurimpia virheitä ja tragedioita.

Ihminen ei kestä turvallisuudentunteen menettämistä. Mikäli rikollisuus lisääntyy sellaiseen pisteeseen, että siviilien arkielämä häiriintyy ja lapset, yhteiskunnan heikoimmat, joutuvat julmuuksien kohteeksi, yhteiskunta on rapautumassa ja sivistys katoamassa.

Mikäli valtiolla ei ole enää rahaa huolehtia kansalaisistaan, kaikki on mennyt. Jäljellä on kehitysmaa, jossa jokainen päivä on taistelua elämästä ja kuolemasta.

Miksi kaikki hyvä yritetään tuhota? Siksi, että sen tilalle haluaa joku jotain muuta. Onko se uusi, jättimäinen eurokommunismi vai kalifaatti vai molemmat, en osaa sanoa. Minä en halua kumpaakaan. Haluan pitää Suomen sivistyneenä Suomena, haluan menetettyjä hyvinvointivaltion arvoja ja rakenteita takaisin enkä tahdo, että meiltä viedään rahat ja henki.

Kiitos tapaamilleni rouville antoisasta arvokeskustelusta.