Riikka Purraa moititaan kylmästä ihmiskäsityksestä, kun hän tilastojen valossa pohtii, ketä Suomeen mahdollisena työvoimana kannattaisi ottaa. Että onko viisasta tässä taloustilanteessa sanoa tervetuloa lukutaidottomalle ja lähteä siitä kompuroiden liikkeelle. Vastapuoli saivartelee yo-tutkinnolla, Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten tehdastyön arvottomuudella, suolla, kuokalla ja Jussilla ja hitusen kuuluu kaikuja myös 1930-luvun Saksastakin.

Minä lyön teille tosi kylmäävää faktaa pöytään. Minä tiedän, mitä tarkoittaa kun ihminen on työkyvytön tai paljon apua tarvitseva osatyökykyinen. Minulla on sellaisia perheessäni kaksi. He ovat lapsiani. He ovat vammaisia. Minulla on heitä kohtaan vain lämpimiä tunteita. Totuus on kuitenkin, että he tarvitsevat koko loppuelämänsä eläkettä, asumistukea ja muita sosiaalisektorin apuja.

Jokaisessa maassa on perheitä, joihin syntyy vammaisia lapsia. Näistä heikoista ihmisistä on huolehdittava aina ensin. Tätä asiaa ei pääse pakoon. Jos valtion kassa on heikossa jamassa, valtioon ei mielestäni voida ottaa yhtään ylimääräistä avustettavaa ulkomailta. Minä sanon tämän äitinä, sillä puolustan lapsiani ja heidän elämäänsä Suomessa: Suomi on heidän sosiaalitoimistonsa!

Heikosti koulutettu ja työllistyvä maahantulija ei kassaa kartuta, mutta syö suoraan minun lasteni lautaselta, sillä kakku on aina vain tietyn suuruinen.

Rehelliset, lukutaitoiset, oppimishaluiset ja ahkerat maahanmuuttajat toivotan tervetulleiksi.

Järkyttykää.