Kaksi naista menetti henkensä Turun terrori-iskussa 18.8.2017. Euroopassa ruton lailla lisääntynyt terrorismi rantautui Suomeen. Keskustelu terrorismin estämisestä ja turvallisuudessa kääntyi kuitenkin pian epäolennaisuuksiin.

Turun iskun jälkeen hallitus ei ole kyennyt tekemään tarvittavia toimenpiteitä suojellakseen kansalaisiaan. Rajat ovat kaikille auki, poliisin tai puolustusvoimien määrärahat eivät ole kasvaneet tarpeeseen nähden riittävästi. Turun terroristi valehteli ikänsä ja kävi lastemme kanssa samaa (ylä)koulua. Kaiken huippuna palanneille terroristeille valmistellaan ohituskaistaa asuntojonoihin ja muihin sosiaalipalveluihin. Näiden esimerkkien valossa on selvää, että maamme johtajat ovat epäonnistuneet. Kuitenkin samaan aikaan suurimpana yhteiskunnallisena ongelmana nähdään vain kritiikkiä esittävät kansalaiset.

Suomalainen yhteiskunnallinen keskustelu on tilanteessa, jossa sitä yritetään ohjata voimakkaasti sellaiselle uralle, missä ihmisiä mietityttävistä ongelmista puhuminen yritetään hiljentää. Eräät tahot keksivät koko ajan uusia tapoja ja termejä, joiden avulla he voivat leimata ja sivuuttaa toisenlaiset, omaan agendaan ja maailmankatsomukseen kelpaamattomat näkemykset ja mielipiteet.

Historian valossa kansalaisten sana- ja ilmaisunvapauteen puuttuminen ei valitettavasti ole uusi ilmiö. Erilaisia mielipiteitä ja kritiikkiä on siivottu erilaisissa valtioissa ja erilaisten johtajien toimesta historiassa useammin kuin kerran. Näin toimineet hallitsijat, päättäjät ja valtiot ovat voineet olla erilaisia, mutta lopputulos sanan- ja ilmaisunvapauteen puuttumisesta on aina ollut samanlainen eikä tämä lopputulos ole ollut hyvä.

Kansalaisten esittämä asiallinen kritiikki ei voi koskaan olla ongelma. Keskustelu ja dialogi ovat avoimuuden ja demokratian kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Keskustelua tarvitaan myös päätöksenteon tueksi. Asiallisen kritiikin, erilaisten kehitysehdotusten esittäminen ja julkituominen pitää olla aina toivottavaa. Kannustankin lämpimästi koko yhteiskuntaamme osallistumaan keskusteluun, kuinka 100-vuotias Suomi voitaisiin tehdä entistä paremmaksi ja turvallisemmaksi paikaksi elää.