Poliittinen hanke, euro, on viime vuosina kompastellut pahoin. Kansantaloustieteen professorin johtama EuroThinkTank -ryhmä sanoo, että euro on aiheuttanut Suomelle kymmenen prosentin hyvinvointitappion, rahamääräisesti se on noin 20 miljardia. Mukaan ei ole laskettu työttömyydestä ja huonosta työllisyyskehityksestä aiheutuvia euromääräisiä hyvinvointitappioita, puhumattakaan edellä mainittujen aiheuttamista inhimillisistä kärsimyksistä.

Monet ekonomistit varoittivat euron vaaroista jo ennen sen käyttöön ottoa. Poliitikkojen epätodellisten unelmien vuoksi me maksamme kriisimaita tukemalla, nettojäsenmaksuilla ja omalla hyvinvoinnillamme.

Useat varmasti miettivät, mikä on vaihtoehto ja mitä teemme tulevaisuudessa? Pitäisi tehdä virallinen suunnitelma eurosta eroamisen varalle. Äkkinäisesti ei pidä lähteä ajamaan eroa, mutta ei kannata olla sitoutunut meille epäoptimaaliseen valuuttaan. Ennakkosuunnitelmiahan pitää elämässä olla, ei vara venettä kaada. Jos palaa, pitää olla pelastautumissuunnitelma. Suomessa on jo tosin roihahtanut: ennennäkemätön teollisuuden alasajo, lastensairaalaan kerätään rahaa lipaskeräyksellä ja perheiltä leikataan, eikä tässä vielä kaikki. Huonosti siis menee. Selvityksen jälkeen olisi järjestettävä kansanäänestys eurosta ja koko EU:sta, ehkä mukaan olisi myös liitettävä kysymys siitä, halutaanko kohti liittovaltiota vai ei.

Koko EU on uudistettava, se pitää saneerata täydellisesti. Tiesittekö, että viime vuosi oli kahdeksastoista kerta, kun tilintarkastajat eivät hyväksyneet EU:n tilinpäätöstä. Koko rulettia pyörittää 25 000 virkamiestä. Unioni rikkoi ja kierteli omia sääntöjään tukipakettejen suhteen. On siis aika käynnistää täysremontti. Yleisesti puhutaan myös pelkän talous- ja vapaakauppaliiton mahdollisuudesta, se olisi hyvä vaihtoehto. Lyhyesti, mutta ytimekkäästi todettuna: vähemmän mutta parempaa EU:ta.