Kevät keikkuen tulevi. Näin vanha suomalainen sanonta toteaa ja pitää paikkansa myös tänä keväänä. Lumi- ja räntäsateista huolimatta luoto alkaa heräämään eloon ja erityisesti muuttolinnut sekä kasvit ovat monelle se tuttu kevään merkki.

Samaan aikaan Suomea ja koko maailmaa kurittaa COVID-19 eli kansankielellä koronavirus. Suomessa yhteiskunta on pantu säppiin, talous sakkaa ja valtaosa ihmisistä elää neljän seinän sisällä. Lohtua ja armoa antaa juuri keväinen luonto, johon suomalaiset ovat intoutuneet nyt, kun lähes kaikki muu on yhteiskunnassa suljettu. Tämä on hienoa, sillä juuri luontoelämysten kautta moni suomalainen toivottavasti alkaa ymmärtämään luontoa paremmin. Sillä tässä poikkeusajassa on myös voittaja.

Voittaja on, hyvät naiset ja herrat, luonto. Kun talous pysähtyy, ihmisten liikkuvuus rajoittuu ja sitä myöten myös ihmisen tuottamat ympäristökuormat vähenevät, saa luonto armonaikaa. Tuntuu rauhoittavalta katsoa kala- tai vaellusreissuilla, kuinka elämä luonnossa jatkuu, vaikka muu yhteiskunta on kriisissä. Ehkä voisimme oppia tästä jotain myös kriisin jälkeen?

Luonto ei ole reservaatti, jota voi hyödyntää loputtomiin. Ylikansoittuminen, turha kuluttaminen ja luonnonvarojen haaskaaminen tuhoaa luontoa. Lajikato on myös Suomessa arkipäivää, vesistöt rehevöityvät ja luonnontilaista metsää ei ole enää kuin muutamia prosentteja maamme metsistä. Asioita voi tehdä myös fiksummin, ilman, että luonto tai ihmiset siitä kärsivät. Ns. resurssiviisaudesta ja omavaraisuudesta on puhuttu paljon ja koronakriisi on osoittanut sen merkityksen. Tulevaisuudessa emme voi olla enää riippuvaisia muun maailman tahtotilasta, tuotannosta ja resursseista.

Suomen ja meidän suomalaisten tulee katsoa kriisin jälkeen peiliin. Onko järkeä, että ulkoistamme tuotantoa halpatuotantomaihin? Onko järkeä, että huoltovarmuutemme on riippuvainen Kiinan kaltaisten maiden tahtotilasta? Miksi raahaamme kalaa Norjasta ja Aasiasta, kun järvemme ja meremme on sitä pullollaan?

Globalisaation sijasta kaipaamme nyt paluuta lokalisaatioon. Tämä myös hyödyttää suomalaisia ja erityisesti luontoa. Mitä lähempänä tuotteet ja ruoka on tuotettu, sitä pienempi on niistä syntyvä kuormitus luonnolle. Ja käsi sydämellä – tarvitsetko kaikkea sitä materiaa ja krääsää, jota ostit ennen kriisin alkua? Vai onko sittenkin niin, että onni ja ilo löytyy aivan muista asioista, jotka poikkeustila on avannut?