Kirjoitin jo vuonna 2014, että Suomen tulee liittyä puolustusliitto Naton jäseneksi. Vaikka aikaa on kulunut ja maailma muuttunut, valitettavasti huonompaan suuntaan, on itse asia ajankohtaisempi kuin ehkä koskaan.

Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat valitettavasti vasta alkusoittoa. Kuten monet huomasivat, viittasi presidentti Putin puheessaan, myös Suomen asemaan. Vuonna 1917 “Lenin antoi” kansojen itsenäistyä. Tässä ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä myllerryksessä myös me, Suomi, itsenäistyimme ja ilmeisesti tämä on nyky-Venäjän tulkinnan mukaan vääryys.

Kun tätä tulkintaa peilaa Ukrainan sotaan ja Venäjän ulkopolitiikkaan, niin ei jää epäselvyyttä siitä, mikä Suomen asema Venäjän silmissä on. Olemme osa “imperiumia” ja meitä ei haluta päästää pois historian ikeen alta. Se mikä on totta tänään Ukrainassa voi hyvinkin olla totta meillä lähitulevaisuudessa. Valitettavasti.

Nato-jäsenyys on tietenkin kansaa jakava aihe. Osa vannoo “puolueettomuuden” nimiin ja osa taas tahtoisi jo meidän olevan siellä. Kuitenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulee katsoa Isänmaan ja kansakunnan etua pitkällä aikavälillä ja on ilmeistä, että enemmän Natosta meillä on hyötyä kuin haittaa. Siihen liitytään vapaaehtoisesti kun taas Venäjän vaikutusvaltaan aseilla uhaten ja/tai niillä siinä pitäen.

Lisäksi Suomi ei ole puolueeton maa. Ei poliittisesti eikä myöskään sotilaallisesti. Olemme Naton kumppani, teemme puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa sekä suoraan että välisesti EU:n kautta. Nykyisessä maailman poliittisessa tilanteessa meidän tulee ankkuroida itsemme vielä vahvemmin osaksi länttä. Myös sotilaallisesti.

Nato-jäsenyys ei poista tarvetta yleiselle asevelvollisuudelle, vahvalle ja suorituskykyiselle reserville tai Suomen puolustusvoimille. Päinvastoin. Näitä elementtejä tulee vaalia sekä kehittää vaikka Natoon kuuluisimme.

Ei enää koskaan yksin – Suomi Naton jäseneksi!