Turun sanomat kirjoitti 30.9 ilmestyneessä artikkelissaan ruotsalaisia puhuttavasta uudenlaisesta asumismallista, jossa omakotialueet eriytetään ympäristöstään aitaamalla ja erilaisilla turvallisuusratkaisuilla. Tämä sama, huolestuttava ilmiö on nähtävillä ympäri maailmaa. Tulevaisuudessa ei pelkästään rikkaat, vaan myös keskiluokkaiset perheet alkavat enenevissä määrin muuttaa pois ongelmalliseksi kokemiltaan alueilta ja kerääntyvät samanlaisten ihmisten seuraan asumaan. Tapahtuu eräänlaista urbaania heimoutumista. Ilmiön seurauksena on alueiden homogenisoituminen etnisyyden, taloudellisen aseman ja sosiaalisen aseman mittareilla.

Yksi merkittävä tekijä ilmiön kehittymiseen on länsimaisten yhteiskuntien epävakaistuminen hallitsemattoman humanitaarisen maahanmuuton seurauksena. Betoniporsaat yleisötilaisuuksissa, islamistinen terrorismi, ja korkeat rikosluvut tietyissä seksi- ja väkivaltarikollisuuden lajeissa eivät ole antaneet kovinkaan lohdullista kuvaa yhteiskuntamme tulevaisuudesta. Erityisesti kun tämä sama linja näyttää toistuvan ympäri maailmaa kohtuullisen samankaltaisena. Uudet tulijat eivät ole kyenneet sisäistämään tarvittavassa määrin länsimaisten yhteiskuntien arvopohjaa. Poikkeuksia toki löytyy, mutta heitä on aivan liian vähän suhteessa tulijoiden määrään. Työllistyminen jää auttamatta liian vähäiseksi ja raiskauksissa, pahoinpitelyissä sekä muissa väkivaltarikoksissa joidenkin maahanmuuttajaryhmien yliedustus on järkyttävää. Lisäksi nämä rikokset tehdään usein julkisilla paikoilla, joka on omiaan lisäämään yleistä pelon ilmapiiriä.

Toinen merkittävä tekijä, joka kuitenkin jää usein keskustelussa pienemmälle osalle, on ihmisten luontainen taipumus hakeutua kaltaistensa joukkoon. Tämä ilmiö näkyy esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa sinällään yhteiskuntaan hyvin integroituneet etniset vähemmistöt kerääntyvät asumaan ja elämään samaa etnistä taustaa olevien kanssaihmisten kanssa. Poikkeuksia löytyy tässäkin, mutta asumisen etninen keskittyminen näyttäisi olevan kohtuullisen voimakas ilmiö riippumatta ryhmien taloudellisesta ja sosioekonomisesta asemasta (esimerkiksi kiinalaisten tulotaso on korkeampi kuin valkoisten, mutta tuo ei estä heitäkään kerääntymästä asumaan samoihin paikkoihin keskenään).

Tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset pitävät itsensä kanssa samaa etnisyyttä olevia henkilöitä keskimäärin luotettavampina kuin toista etnisyyttä olevia henkilöitä. Tätä toimintaa ilmenee kaikilla etnisyyksillä eikä se ainakaan kaikissa tapauksissa ole tietoista syrjintää, vaan lienee jollain tasolla automaattista. Nämä tutkimukset eivät tietenkään kerro yhtään mitään ihmisten todellisesta luotettavuudesta, mutta ne kuvaavat usein ihmiseen sisäänrakennettuja ennakkoluuloja ja tietynlaista erilaisuuden varomista.

Edellä mainitut tutkimukset ja keskenään rauhanomaisesti elävien ryhmien vapaaehtoinen ja omatoiminen muuttaminen asumaan oman etnisen ryhmänsä läheisyyteen asettavat kyseenalaiseksi selityksen, jossa asuinalueiden segregaatiota perustellaan pelkästään köyhyydellä ja epätasa-arvolla. Näyttäisi siltä, että ihmiset eivät ajaudu asumaan ”samankaltaisten ja samannäköisten” kanssa pelkästään olosuhteiden pakosta, vaan taustalla on myös jonkinlainen oma vapaa tahto, tai jopa sisäänrakennettu taipumus hakea turvaa omasta heimostaan.

Voi olla, että unelma monikulttuurisesta ja integroituneesta yhteiskunnasta on liian korkealentoinen tavoite nyky-yhteiskunnille ja sen ihmisille. Tämä olisi syytä huomioida tarkemmin maahanmuuttoon liittyvässä päätöksenteossa ja asuntopolitiikassa. Ihmiset, joilla on mahdollisuus valita, muuttavat kuitenkin usein sinne missä he itse kokevat viihtyvänsä parhaiten, eikä sinne missä valtio heidän haluaisi asuvan. Ja näyttävät entistä useammin haluavan aitoja ympärilleen.