Turvallisuuspolitiikka on pinnalla vaalikentillä. Julkisuudessa Nato-keskustelua leimaa kuitenkin kummallinen välttelevyys. Poliitikot ovat kömpelöitä kuin pingviinit jäällä.

Suomalaisten on korkea aika harkita Nato-jäsenyyttä. Kannatan Nato-jäsenyyttä ja olen sitä mieltä että Suomen tulee pyrkiä Natoon pikimmiten kun se on kerran mahdollista. Nato-optiolla spekulointi on vaarallista sillä option erääntymispäivää ei tiedetä.

Ymmärrän toki henkilöitä, jotka eivät Nato-jäsenyyttä kannata. Monilla on jalo ajatus puolustuskykyisestä, liittoutumattomasta ja diplomaattisesta kansallisvaltiosta. Kansallinen puolustus tuleekin säilyttää joka tapauksessa. Riskinä tässä ajattelumallissa voi olla kuitenkin eräänlainen kansallisromantiikka, johon ei tule harhautua. Loppujen lopuksi kyse on teräksenkovasta politiikasta ja siinä Suomen voi käydä huonosti yksin.

Suomen on tärkeää kuulua selvästi läntiseen yhteiskuntajärjestelmään poliittisella kartalla. Syyni Nato-jäsenyyden kannattamiselle on ennen kaikkea pragmaattinen: Nato-jäsenyys ennaltaehkäisisi yritykset kyykyttää Suomea.

Venäjä on laittanut Ukrainaa polvilleen. On aivan mahdollista, että EU-maan ryöpyttäminen saattaa olla keinovalikoimassa myös jo pelkästään egosyistä, voimannäytöksenä. Riippumatta lopputuloksesta, Suomelle seuraukset olisivat joka tapauksessa katastrofaaliset ja murentaisivat yhteiskuntamme vakauden pitkiksi ajoiksi.

EU- ja eurokritiikkiä ei tule kytkeä yhteen Nato-vastustuksen kanssa. EU:ta ja euroa en jäisi kaipaamaan. Taloutemme tarvitsee kuitenkin Euroopan talousalueen ETA:n sisämarkkinoita ja sen integraatiota. Turvallisuutemme takaamiseksi tarvitsemme Nato-jäsenyyttä.

Euroopan Unioni ja euro eivät ole peruuttamattomia. EU voi hajota tai talous romahtaa. EU:n keskinäinen apu kriisitilanteissa saattaa olla päiväunta. EU:n tilannetaju on ollut kauan kateissa.

Liittoutuminen on silkkaa realismia. Naton 5. artikla tarjoaa keskinäiset turvallisuuspoliittiset takeet. Kynnys sotilaalliseen hyökkäykseen Nato-maata vastaan on erittäin korkea. Vain varsinaisilla jäsenillä on turvallisuustakuut, ei ”rauhankumppaneilla”.

Paljonko tämä maksaisi? Natolla on jäsenmaksu.  Sen lisäksi organisaatio- ja kalustemuutoksiin täytyy budjetoida rahaa. Suuruusluokka liikkuu kymmenissä miljoonissa euroista vuodessa. Tämän lisäksi puolustusmenoja olisi mahdollisesti nostettava. Viimeksi mainittu ei ole huolenaihe, vaan pikemminkin päinvastoin Suomen on syytä voimistaa puolustuskykyä joka tapauksessa vuosien lyhytnäköisten leikkausten jälkeen.

Verrattuna Suomen maksamaan EU:n satojen miljoonien jäsenmaksuun ja miljardiluokan eurokriisin tukipaketteihin ja takausvastuisiin kyseessä on jopa yllättävän vaatimaton summa. Nato-jäsenyydestä Suomi saisi vastikkeeksi voimakkaammat turvallisuustakuut mitä voisi mitenkään muuten saavuttaa.

Emme voi olla varmoja miten turvallisuuspoliittinen tilanne kehittyy tässä maailmankolkassa pitkällä aikavälillä. Ukrainan tapahtumat antavat olettaa että mikään lintukoto tästä tuskin tulee. Tilanne voi muuttua arvaamattomasti ja nopeasti.

Suomi saattaa jäädä harmaaksi alueeksi ja vaikeaan asemaan. Nyt tämä kehityskulku voitaisiin vielä välttää. Suomi Natoon.

Sakari Puisto on väitellyt tohtoriksi ja toimii vierailevana tutkijana Cambridgen yliopistossa Englannissa, ja on ehdolla kevään 2014 eurovaaleissa perussuomalaisten listalla.