Eduskunnassa on tällä viikolla käsitelty Suomen vastuiden kasvattamista eri euroon liittyvissä rahoitusmekanismeissa. Perussuomalaiset ovat vastustaneet suomalaisten vastuiden kasvattamista ja kritisoinneet hallituksen esityksiä.

Eduskuntakeskustelussa perussuomalaisten edustajat ovat kyseenalaistaneet Suomen eurojäsenyyden hyödyllisyyden. Tähän on muiden puolueiden edustajat reagoineet voimakkaasti ja perussuomalaisten sanottiin haluavan viedä Suomen Venäjän etupiiriin eurovastaisuudellaan.

Pyhä EU, Paha Venäjä

EU on monelle suomalaiselle poliitikolle pyhä asia, ja heidän mielestään unioni on kaiken hyvän alkulähde. (Jotain osuutta saattaa olla, että EU tarjoaa EU-myönteisille poliitikoille hyväpalkkaisia virkoja, kun ura nousee pystyyn kotimaassa. Esimerkkeinä ovat Jyrki Katainen, Alexander Stubb ja Jutta Urpilainen.)

EU-myönteiset suomalaispoliitikot pyrkivätkin mustamaalaamaan EU-kriittisiä. Yksi yleinen tapa on leimata EU-kriitikot Venäjän etujen edistäjiksi, ellei jopa putinisteiksi. Venäjällä on historiallisesti ansaittu maine pienten eurooppalaisten maiden uhkana. 

EU-myönteisten logiikka on, että mikäli Suomi ei pysy euroalueen jäsenenä ja maksa yhä enemmän kasvavia eurotakauksia, niin Suomi ajautuisi Venäjän etupiirin.

Britannian brexit-pelottelu toistuu

Britanniassa käytiin kiivasta keskustelua brexitin vaikutuksia ennen ja jälkeen vuoden 2016 kansanäänestyksen. Yksi keskeinen EU-jäsenyyden kannattajien taktiikka oli maalata mahdollisimman synkkiä uhkakuvia, mikäli Britannia eroaisi unionista. Erityisesti korosteltiin EU-eron taloudellisia haittoja, kun kaupankäynti EU-maiden kanssa mukamas heikkenisi eron myötä.

Brexitin kannattajat nimittivät tämän pelottelutaktiikan ”Project Feariksi” eli ”Projekti Peloksi”.

Sama ilmiö toistuu suomalaisessa eurokeskustelussa. Kutsunkin tätä ilmiötä Britannian esimerkin mukaan Projekti Putiniksi, jossa euron vastustajat mustamaalataan putinisteiksi.

Näiden pelotteluprojektien tarkoitus on pitää keskustelu yksinkertaisena ja tunnetasolla. Järkisyyt, kuten mahdollisuus kontrolloida maahanmuuttoa ja Britannian suuret EU-jäsenmaksut, puolsivat brexitiä. Sen takia keskustelu piti pitää niistä poissa.

Samalla tavalla eurokeskustelussa ei löydy järkeviä syitä, miksi Suomen pitäisi maksaa ranskalaisten pankkien luottotappioita tai taata talouksiaan huonosti hoitaneiden euromaiden velkoja. Ylipäätään yhtenäinen valuutta-alue toimi talousteorioiden perusteella ilman liittovaltiota ja tulonsiirtoja.

Mutta nämä ovat kiusallisia aiheita ja EU-uskovaiset tietävät, että eivät voittaisi eurokriittisiä asiapitoisessa keskustelussa. Sen sijaan he haluavat pelotella Putin-möröllä ja hallita keskustelua puhumalla ohi aiheesta.