Mitä voisimme oppia Argentiinalta? Don´t cry for me Argentina? Entäpä, jos argentiinalaisetkin olisivat huolissaan siitä, mitä Euroopassa ja euroalueella juuri nyt tapahtuu. Mitä tapahtuu Kreikassa, Kyproksella, Portugalissa, Espanjassa nyt? Argentiinalla on kouriintuntuvaa historiallista kokemusta aihepiiristä nimeltä kansantalouden kurimus.

Tullessaan valtaan Argentiinan presidentti de la Rúa sai syliinsä 114 miljardin dollarin valtionvelkasalkun. Suurin osa veloista oli diktatuurin, oligarkkien, yksityisten pankkien ja yritysten yksityistä lainaa, moraalittoman velan teorian mukaisesti Argentiinan valtion piikissä.

Vuoden 1998 Aasian talouskriisi johti Argentiinan neljä vuotta kestäneeseen vakavaan taantumaan, joka päättyi talouspaniikkiin marraskuussa 2001. Argentiina taisteli vuoden 2001 lopulla yltynyttä valuuttapakoa vastaan. Kansainvälinen valuuttarahasto myönsi maalle 40 miljardin hätäapulainan.

Vuoden 2001 lopussa väliaikainen presidentti Adolfo Rodríguez Saá julisti maansa maksukyvyttömäksi. Seuraava väliaikainen presidentti Eduardo Duhalde katkaisi dollarin ja peson kytköksen, mikä johti valuutan devalvaatioon. Talousromahdus heikensi köyhälistön ja keskiluokan asemaa, palkat pienenivät liki puoleen ja pankkisäästöt haihtuivat olemattomiin. Vuonna 2005 Argentiina pääsi sopimukseen velkojiensa kanssa 103 miljardin dollarin velkojensa uudelleenjärjestelystä ja saman vuoden joulukuussa maa ilmoitti maksavansa Kansainväliselle valuuttarahastolle jäännösvelkansa, noin 9,9 miljardia USD. Seurasi lyhyt kasvukausi, joka pysähtyi laajaan globaaliin ”sub-prime”-talouskriisiin.

Argentiinan talouskehityksessä tapahtui vastaavanlainen kehitysloukku, mihin myös heikoimmat euroalueen kansantaloudet ovat nyttemmin ajautuneet. Myös euroalueen maissa liikkumavara vahvan euron kaulapannassa on ollut ohut. Argentiina taisteli talouskurimuksessa ja irtautui lopulta dollarista ja maa on joutunut devalvoimaan peson useaan otteeseen. Argentiina on joutunut etsimään maansa taloudellisen asemoinnin, julkisen talouden ja tuotannollisen toiminnan perusteita uudelleen. Selkänahkaansa on venyttänyt koko Argentiinan kansa.

Voidakseen teollistua ja saavuttaa talouskasvua myös euroalueen maiden on tuotava raaka-aineita ja välituotteita, joita ei ole tai valmisteta omassa maassa. Seurauksena on kierre, jossa teollisessa kehittämisessä tarvitaan yhä enemmän tuontipanoksia, joiden arvoa pyritään kattamaan tuotteiden ja palveluiden viennin ylijäämällä ja velanotolla.

Sellaiset maat, joilla ei ole vahvaa ja monipuolista teollista rakennetta ja vahvaa tuotannollisten panoksien omavaraisuutta ja kansantalouden sisäistä joustokykyä, ajautuvat vaikeuksiin. Tuotannollisten kustannuksien hinta karkaa käsistä. Viimein päädytään tilanteeseen, jossa vienti ei riitä kattamaan teollisen toiminnan ja vaihdannan tuontipanoksia, maa velkaantuu ja sen talous kriisiytyy. Julkisella sektorilla on asiassa oma roolinsa. Tästä syystä Euroopassakin on jo nyt käynnissä yhtäaikaisesti sekä teollinen reformi että julkisen sektorin reformi.

Kun myös osa euroalueen maista ovat teollisen rakenteensa osalta heikkoja, ne eivät kykene uudistamaan ja monipuolistamaan teollista tuotantoaan, eivätkä siten kykene nousemaan kasvu-uralle, joka tuottaisi ylijäämää – vaanii näitä maita jatkuvasti Argentiinan talouskurimuksen tyyppinen uhka. Se mitä Kreikassa on tapahtunut ja tapahtuu juuri nyt – on tapahtunut jo historiallisesti Argentiinassa. Valuuttapako tyhjentää pankkeja ja varallisuutta siirretään suojaan.

Julkiset palvelut vaarantuvat ja tavalliset ihmiset eivät välttämättä saa tarvitsemiaan peruspalveluita. Talouskurimuksessa olevien maiden lainoja joudutaan antamaan anteeksi, järjestelemään uudelleen ja rakentelemaan yhä uudestaan hätäapulainoitusta. Ero vahvasta eurosta voi olla myös ratkaisu. Tällöin maan oma valuutta devalvoituu ja maa hakee itse sopeuttaen oman kilpailukykynsä edellytyksiä ohuemmalla valuutalla. Kreikka on nyt tällä tiellä. Ja oli sitä lähtökohtaisesti. Yltiöpäinen laajenemis- ja integraatiopolitiikka oli virhe. Nykyisellä kokoonpanollaan euroalueella ei ole mahdollista saavuttaa pysyvää vakautta.

Läppä Argentiinasta onkin euroalueelle varoittava historiallinen toteutunut esimerkki ja totisinta totta vaikkapa Kreikassa juuri nyt.