Kreikka palkkaa vaatturin räätälöimään Tsiprasille uudet vaatteet. Vaatturi päättää kuitenkin huijata Tsiprasia ja pyytää materiaalikustannuksiin ja palkkioksi paljon kalleinta kultaa ja hienointa silkkiä. Vaatturi ei tee ollenkaan vaatteita ja väittää Tsiprasille vaatteiden näkyvän vain älymystölle. Tyhmät ja virkaansa pätemättömät eivät näkisi vaatteita ollenkaan. Näin ollen Tsipras ajattelee tämän olevan hieno sijoitus, kun hän saisi heti tietää, ketkä eivät olisi kykeneviä tehtäväänsä. Tsipras saa huomata ettei itsekään näe vaatteita, mutta päättää olla puhumatta asiasta, koska pelkää muiden toteavan hänet kyvyttömäksi tehtäväänsä. Kangaspuita käy katsomassa myös useampi Tsiprasin virkamies ja hekin päättävät vaieta kyvyttömyydestään nähdä kankaita ja kuvioita.

Lopulta Tsipras sovittaa peilin edessä vaatteitaan ja hienoa laahusta. Laahuksen kantajatkin ovat tarttuvinaan kankaaseen, mitä he eivät oikeasti löydä. Kaikki kuitenkin ihailevat kovaan ääneen kauniita kankaita ja niiden kuvioita. Sitten joukko lähtee kulkueeseen kaupungin keskustaan, missä ihailu jatkuu kunnes pieni lapsi huutaa, ettei Tsiprasilla ole ollenkaan vaatteita. Kulkueen seuraajat alkavat tämän jälkeen supista keskenään lopulta yltyen huutamaan, ettei Tsiprasilla ole vaatteita. Tsipras suoristaa selkänsä ja näyttää entistä ryhdikkäämmältä vaikuttaakseen ylpeämmältä ja kamariherrat jatkavat laahuksen kantamista kuin Tsiprasilla olisi oikeasti vaatteet laahuksineen.

Kreikan uudet aatteet eivät ihan hetkessä ja vaivattomasti muunnu uusiksi vaatteiksi?

LÄHDE: Hans Christian Andersen