Suomalaisesta matkailu- ja alkoholipolitiikasta

Ydinkysymys – Suomalaiset eivät itse näe maamme kauneutta matkailumaana! Opetelkaa kunnissa näkemään. Korostakaa kuntien kauneutta. Juuri tätä matkailijat maassamme ihailevat. Eivät puskia ja rumuutta – vaan kauniita pieniäkin kaupunkeja ja kuntia! Arvo!

Jos. Me haluamme kehittää Suomesta lopultakin matkailumaan – sellaisen matkailumaan, jota myös matkailijat kenties odottaisivat? Meidän tulee liberalisoida meidän maamme vanhentuneita ajatuskulttuureita. Matkailija ei ole rasite? Se ei vie keneltäkään mitään? Se tuo rahaa kuntaan? Viipyessään useamman vuorokauden itseasiassa enemmän, kuin kuntalainen per yksi vuorokausi.

Jos. Sinä menet Eurooppaan. Moniin muihin Euroopan maihin. Baarikulttuuri, anniskelukulttuuri ja alkoholin saatavuus ovat paljon liberaalimpia kuin Suomessa. Se ei ole heillä kansallinen ongelma. Se lisää sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Se lisää kansallista vuorovaikutusta ja poistaa kansallisia ”ahdistuksia”. Avoimmuus. Avoin ja vapaampi kaikille läpinäkyvä alkoholin syyllistämätön käyttäminen – on eurooppalaista liberaalia alkoholikulttuuria. Kasvattaisiko se myös meidän nuoristamme uudenlaisia vastuullisia eurooppalaisia nuoria? Jossa vapauden ja vastuun tasapainoon ja kenties uudenlaiseen ruoka- ja seurustelukulttuuriin oppimisesta tulisi osa uudenlaista eurooppalaisuutta. Ilman syyllistämisen kulttuuria. Kahlitsemisesta – Vastuullisuuteen?

Meidän kansallinen alkoholipolitiikkamme heijastelee kaikuja hyvin vanhoillisesta ”kieltolakiajattelusta”, mikä rajaa pois normaalia ja avointa kansalaisten vuorovaikutusta. Nykyinen lainsäädäntö itse asiassa kannustaa syrjäytymiseen. ”Vedän normikännin himassa – Koska se on ahdistavaa ja kiellettyä muualla”. Miettikää lainsäätäjät slaavilaista perusluonnettamme? Avataanko sitä? Vai suljetaanko yhä lisää?

Kovia esimerkkejä. Jos meidän alkoholipitoisista tuotteista tykkäävä Herra X haluaa ostaa välttämättä lisää tarvitsemaansa ainetta. Niin. Hän saattaa lähteä alkoholin vaikutuksen alaisena hakemaan lisää tätä tarvitsemaansa ainetta haja-asutusalueelta kohti maalikyliä, joissa on Alko? Vaarantaa samalla muut tienkäyttäjät? Näitä seilaajia on jatkuvasti maamme Alko-verkoston välisissä kunnissa. Poliisit tietävät tämän ongelman – mutta ovat voimattomia. Jos Herra X saisi tarvitsemansa lähikaupastaan. Hän ei kenties lähtisi vaarantamaan kanssaliikkujia?

Toinen esimerkki. Nuoret miehet, joilla ei ole riittävästi rationaalista yhdessä ”tekemistä” lähtevät naapurikuntaan tai kaupunkiin Alkoon? Matkalla aletaan ottaa huikkaa? Nousumieli vaihtuu sosiaaliseksi ”yhdessä hölmöilyksi” illan edetessä? Poliiseilla on surullisen paljon tilastoissaan osumia näistä nuorten viinakaupparetkistä alkaneista ”yhdessä alunperin jännittävistä ja kivoista nousuhumalan innoittamista ideoista” – sittemmin surullisia tarinoita selviteltävinä. Kaikki näistä viinakaupparetkistä eivät pääty hyvin! Monet näistä nuorten viinakaupparetkistä päätyvät oikeuden penkeille – tai pahimmillaan kuolemaan! Ei siis välttämättä kaveriporukalla yhdessä viinakauppaan? Vaan liberaalimpi ennaltaehkäisevä ote kulttuurimuutoksena?

Jos suomalainen mies tai nainen. Kesäasukas. Kesämökkiläinen. Turisti. Kaikki ne, jotka haluavat viihtyä kauniissa Loma-Suomessa – ja ostaa viihtymistä edistäviksi elementeiksi esim. viiniä (mikä on Euroopassa normaliteetti) – tai vahvempaa olutta, breezereitä, siidereitä, hyvää kolmosta? Niin onko se vastuullisesti myytäessä, vastuullisesti anniskeltaessa, kauniissa matkailumassaamme niin väärin?

Niin – No. Kieltolakiaikaan jumittuneet änkyräkansanedustajat pyrkivät eduskunnassa nyt estämään turistien, matkailijoiden, mökkiläisten ja muiden tapahtuma -ja päiväkävijöiden viihtyisyyttä ja päiväkohtaista asiakasviipymää Suomessa. Samalla he estävät matkailutulon muodostumista. Samalla he estävät tuhansien työpaikkojen muodostumista Suomeen. 1950-1960- luvulta peräisin oleva ”änkyrähallinnointi” alkoholipolitiikassa ei ole enää kuitenkaan ns. tätä päivää.

Tämä uudistus laittaisi liikkeelle panimo- ja virvoitusjuomateollisuudessa investoinnit tuotantokapasiteettiin. Uudistuksella olisi merkittävää välitöntä työllistävää vaikutusta tuotannossa, varastossa, logistiikassa, tukkukaupassa ja vähittäiskaupassa sekä välillistä työllistävää vaikutusta koko matkailuklusteriin. Lisää työpaikkoja, lisää verotuottoja, lisää vapautuvaa ostovoimaa. Samalla suitsitaan ostovoiman ja verotulojen siirtymää Viroon ja matkustajalautoille. Samalla suitsitaan tästä volyymiostamisesta aiheutuvaa suurkuluttamista ja harmaata välitystoimintaa.

Samaan hengenvetoon haluan puhua myös pienesti ravintoloitsijoiden puolesta – sillä alkoholi- ja anniskelulainsäädännön asteittainen vapauttaminen loisi Suomeen myös majoitus- ja ravintola-aloille uusia työpaikkoja – tai ainakin turvaisi nykyisessä ”veropaineessa” nykyiset työpaikat kahvila- ja ravintola-aloilla. Näillä toimialoilla huomio kiinnittyy myös eri palvelumuotojen väliseen arvonlisäverokohteluun.

Alkoholin kokonaiskulutus on Suomessa ollut laskusuunnassa. Ja kulutuksessa on ollut siirtymää väkevimmistä miedompiin. Myös tämä uudistus toiminee samansuuntaisesti. Ei olisi välttämätöntä lähteä asioimaan Alkoon. Koska silloin voisi tulla ostettua enemmän ja väkevämpää. Oleellista tulevassa sääntelyssä voisi pikemminkin olla alkoholin ja muiden päihteiden välittämistä tai luovuttamista alaikäisille – koskeva lainsäädäntö – ja sen sanktioasteikon tiukentaminen. Lisää vapautta. Mutta samalla myös lisää vastuuta.

Liberaalimpi turisteja, kotimaan matkailijoita, vapaa-ajanasukkaita ilahduttava kansallinen lainsäädäntö – lisää väistämättä matkailutuloa – ja arvomuutoksena myös matkailutaseemme lopputulemaa kokonaisuutena. Myös turistit näkevät nopeasti liberalisoinnin muutoksen ja arvostavat sitä. Käyttäen enemmän valuuttaansa matkailutulona maassamme. Tässä on kysymys merkittävistä kasvuvaikutuksista. Siispä järki käteen?

Maamme eduskunta ja hallitus? Haluammeko olla sulkeutunut, ahdasmielinen slaavilainen yhteiskunta myös jatkossa? Vaiko yhä avoimempi ja sosiaalisempi eurooppalainen kansallisvaltio – Joka lopultakin tunnustaa myös turismin merkityksen kansantalouden tilinpidossa?