Missä on äänestäjän kuluttajansuoja? Huolestuttavaa on se, että johtavilta hallituspuolueiltakin näyttää puuttuvan johdonmukainen Eurooppa-politiikka, joka olisi linjassa Suomen hallitusohjelman ja yhteisten kansallisten tavoitteidemme kanssa – puhumattakaan puolueiden omista puolueohjelmista. Tavallisen äänestäjän kannalta vahingollista on myös se, että liittovaltiota käsitteenä ja sen merkitystä Suomen tulevaisuudelle ei riittävästi avata. Ilmeisesti halutaan vain jakkaroita – paikkoja. Linjakeskusteluissa huomiota siirretään taas olennaisen sijasta lillukanvarsiin. Puolueet pimittävät linja- ja henkilövaalin taakse olennaisimman kysymyksen: Mikä on Suomen asema Euroopan Liittovaltion jäsenenä?

Kokoomuksen ryhmä EPP Euroopan Parlamentissa on jo linjannut ja sopinut liittovaltioon etenemisestä. Alexander Stubb itseasiassa ajaa jo Euroopan Yhdysvaltoja. Miksi he eivät kerro tätä äänestäjilleen? ALDE, jossa Keskusta on mukana, on kenties kaikkein liberaalisin ja liittovaltiomyönteisin ryhmä parlamentissa. Keskustan ehdokkaat repivät kuitenkin vaalikentillä samaa köyttä eri suuntiin: Kuvernööri Rehnin johdolla Liittovaltioon… Ja. Vanhoillisen Keskusta-falangin politrukki Väyrynen: Ei liittovaltioon. Puuttuuko puolueen puolueohjelmasta Eurooppa-politiikka -niminen osio? Demarit, Vihreät ja Vasemmisto haluavat edetä yhdessä Euroopan sosialistien kanssa vielä liittovaltiotakin pidemmälle – Sosiaaliunioniin. Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti olleet kansallista päätöksentekoa ja itsemääräämisoikeutta puolustavan politiikan kannalla. Äänestäjiä sumutetaan Suomessa nyt. Liittovaltiossa ääni ei enää kuulu. Takinkääntäjien aika, niin Suomessa, kuin Euroopassakin on ohi! Suomalaisten tulee äänestää! Nyt, jos koskaan!

Liittovaltio tarkoittaisi kaikessa karmeudessaan sitä, että itsenäiset kansallisvaltiot eivät voisi enää juuri päättää omista asioistaan. Aiemmat perussopimukset korvautuisivat liittovaltiosopimuksella. Eurooppaa ja sen jäsenvaltioita johdettaisiin Euroopan ”pimeästä ytimestä” määräenemmistöpolitiikalla johtavien kansallisvaltioiden tavoitteiden mukaisesti. Ja koska valta EU:ssa perustuu kapitaatioon eli väestön määräperusteeseen – ei Suomella pienenä jäsenvaltiona olisi käytännössä enää valtaa – edes itseään koskevissa asioissa. Nyt perussopimukset sentään mahdollistavat kansallisen parlamentin päätöksellä vetäytymisen päätöksestä, joka ei ole oman maan etujen mukainen.

Myös ns. Sosiaaliunioni on ajatuksena absurdi. Euroopan sosiaalinen ulottuvuus toimii parhaiten siten, että järjestetään riittävät ja oikein mitoitetut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kotimaassa asumisperusteisesti kaikille Suomen kansalaisille ikään, sukupuoleen, alkuperämaahan katsomatta. Miksi siirtää rahaa sosiaaliunioniin, kun nettomaksajana emme nytkään saa omia rahojamme EU:n tukimekanismeista takaisin. Lähipalvelut Suomessa kuntoon uudistuvan Sote-lainsäädännön myötä. EU:n toiminnassa päähuomio vapaakaupan, teollisen työn, palvelujen, euroalueen viennin kehittämiseen ja euromaiden julkisen sektorin toimintojen järkiperäistämiseen. Emme tarvitse sosiaali- tai tulonsiirtounionia. Emme voi syleillä maailman ääriä – kun samalla omat kansalaisemme voivat yhä huonommin.

Perussuomalaisten Eurooppa-politiikka on ollut johdonmukaista. Timo Soini ja Sampo Terho ovat linjanneet, että eurovaalien jälkeen paikkamäärien vahvistuessa on mahdollista muodostaa uusi aiempaa vahvempi kriittisten ja uudistusmielisten EU-reformistien ryhmä, jonka on mahdollista nousta ALDE:n ohi kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. Vanhat puolueemme roikkuvat hiljaa ajopuussa, joka vie Suomea kohti liittovaltiota. Suomessa huudetaan kovaa, mutta parlamentissa ja ryhmissä ollaan hiljaa. Miksi naulata paremman Euroopan rakentaminen johonkin ajopuuhun, josta olisi jo ennalta päätetty. Perussuomalaiset ovat kansallista päätöksentekoa ja itsemääräämisoikeutta puolustavan politiikan kannalla. Kaikenkarvaisen vaalipuhehötön ja sumutuksen rinnalla se on todellinen suomalainen linja.