Viime aikoina on lehtien palstoilla kiivaasti keskusteltu perusopetuksen ja koko koulujärjestelmämme tilasta. Pisa-huumasta on vain rahtunen jäljellä. Emme voi kehua enää nuorisomme loistavaa menestystä koulutuloksien vertailussa maailman kansojen kärkipaikoilla. Kultamitali on yhtä kaukana kuin viime kesän olympiaurheilussa. Saapuvatko jatkossa eri maiden lähetystöt ihastelemaan ihmeellisiin saavutuksiin päässyttä koulujärjestelmäämme. Mikä siis on mennyt vikaan?

Suomalaiset opettajat, varhaiskasvatuksesta alkaen, ovat korkeasti koulutettuja, akateemisen tutkinnon suorittaneita, alansa asiantuntijoita. – Opettajien pätevyydestä ja osaamisesta siis ei voi olla kysymys. – Olemmeko kuunnelleet näiden asiantuntijoiden näkemyksiä vai ovatko koululaitoksemme kehityksestä vastanneet kasvatustieteen tutkijat, jotka ovat hautautuneet kammioihinsa omaan idealistiseen maailmaansa. Vai onko koulutusta koskevia päätöksiä tehty poliittisin perustein ja tavoittein ilman realistista kuvaa nykykoulujen ja -oppilaitosten arkipäivästä.

Jo vuosisata sitten koulujärjestelmäämme kehitettäessä, oli maamme johtajilla kirkkaana tavoitteena kansakunnan sivistyksen ja osaamisen kehittäminen. Kansakouluja perustettiin kaikkialle maahan. Näin tapahtui, vaikka osa tilallisista vastusti koulun perustamista omaan kuntaan, koska kokivat sen rasittavan liikaa veroa maksavia kuntalaisia. Kansakouluja syntyi kuitenkin runsaasti jo ennen oppivelvollisuuden säätämistä vuonna 1921. – Koulun antama oppi ja sivistys alettiin nähdä välttämättömänä tienä kansakunnan selviämiselle.

Olemme luoneet erinomaisen järjestelmän, jossa lapset ja nuoret voivat hankkia oppia ja sivistystä maksuttomasti aina perusopetuksesta korkeakouluun. – Opetus on oppijoille maksutonta, koska yhteiskuntamme maksaa sen kaikilta kansalaisilta perimillään verotuloilla. Olemme ajatelleet, että tuo maksuton koulutus takaa meille kansana tulevaisuudessa tarvitsevamme osaavan työvoiman. – Ehkä kaikkien kansalaisten olisi syytä pohtia tätä. – Mikä on meidän kaikkien vastuu yhteiskunnassamme? – Mitä olemme yhteiskunnalta saaneet ja mitä se meiltä odottaa?

Tänään koulutus on maassamme kaikkien saavutettavissa riippumatta lapsen tai perheen taloudellisesta asemasta. Kuitenkin lehtien palstoilta voi lukea, että koulujärjestelmämme voi huonosti. Opetuksen pirstaleisuus, levottomat opetusryhmät sekä lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat tämän päivän todellisuutta. Valitettavasti oppivelvollisuuden laajentaminen 18-ikävuoteen ei tule korjaamaan näitä ongelmia. Joudumme jatkuvasti laittamaan runsaasti lisää rahaa ongelmien hoitamiseksi. Tälle kehitykselle on vaikea nähdä loppua, ellei koko järjestelmää suunnitella uudelleen. Keskeisenä tavoitteena tulee olla, että lapset ja nuoret oppivat heidän itsensä ja yhteiskuntamme kannalta tärkeitä asioita ja taitoja, joilla he pystyvät kantamaan vastuuta omasta elämästään ja yhteiskuntamme seuraavan sukupolven aikana.

Joudumme tietysti ottamaan ne lapset ja nuoret huomioon, joilla on vaikeuksia niin omassa elämässään kuin oppimisessakin, mutta se ei saa olla koko koulujärjestelmämme ainoana ja keskeisenä tavoitteena.

Risto Pirinen 

Kaupunginvaltuutettu, Kuopio