Kenellekään politiikkaa seuranneelle tai historiaa tuntevalle eivät varmasti viime päivien tapahtumat Venäjän ja Suomen rajalla ole tulleet yllätyksenä.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan kaksi vuotta sitten osittain jatkoi Venäjän aiempia toimia ja osittain vei ne uudelle, entistä vakavammalle tasolle. Enää Venäjä ei pyrkinyt edes näennäisesti välittämään lännen näkemyksistä toimintaansa liittyen. Se toimi omalla tavallaan piittaamatta demokratioiden toiveista tai tavoista. Siitä lähtien Venäjä on systemaattisesti pyrkinyt sekä tuhoamaan Ukrainaa että läntisiä suhteitaan.

Viime päivinä tilanne Suomen ja Venäjän rajalla on kiristynyt. Venäjä on alkanut härskillä ja ihmisistä täysin piittaamattomalla tavalla työntämään kolmansien maiden kansalaisia kauttaan Suomen rajalle. On hirvittävää, että nämä täysin ulkopuoliset ihmiset joutuvat pelinappuloiksi Venäjän valtapelissä. Nämä ihmiset kärsivät raskaasti tilanteessa, jossa heidät on käytännössä huijattu väärin lupauksin yrittämään läntisiin demokratioihin. Venäjä on tiennyt kokoajan mitä tekee, nämä ihmiset eivät ole tienneet. Tästäkään huolimatta Suomen eikä muidenkaan maiden ei tule antaa turvapaikkoja näille hakijoille. Suomi on toiminut päättäväisesti tilanteessa ja sen tulee jatkuakin. Ihmisiä tietenkin täytyy kohdella oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti ja kohtuudella, mutta määrätietoisesti pitää linjastamme kiinni.

Onneksemme meillä on nyt voimassa ajantasalla oleva lainsäädäntö, joka mahdollistaa tarvittaessa jopa rajan sulkemisen kokonaan. Sitä ja muiden keinojen käyttämistä tunnutaan tällä hetkellä tiiviisti harkitsevan maamme johdossa. Annan tälle harkinnalle täyden siunaukseni ja uskon siihen, että Suomi kykenee huolehtimaan rajaturvallisuudestaan ja estämään tällaisen vaikuttamisyrityksen. Muitakin keinoja Venäjällä varmasti on takataskussaan eikä se epäröi niitä käyttää. Tämä meidän tulee muistaa ja pitää kirkkaana mielissämme.

Varmaa ja samaan aikaan synkkiä ajatuksia herättävää on se, että Venäjä tulee joka tapauksessa olemaan jatkossakin Suomen naapurimaa. Me emme ole sitä naapuriksemme valinneet, mutta siinä se on emmekä me siitä eroon pääse. Näin ollen tehtäväksemme jää yrittää löytää jonkinlaiset toimintatavat ja selviytymisen strategia suhteessa Venäjään ja sen toimintaan.