Asunnottomuus ja siihen kiinteästi liittyvät ongelmat maassamme ovat lisääntyneet merkittävästi. Usein huomio kiinnitetään yksilöön ja hänen ongelmiinsa. Toki on tärkeää nähdä yksilö ja hänen tuskansa asunnottomuuden keskellä, mutta vielä tärkeämpää olisi nähdä se yhteiskunta, joka tuottaa tämän kaltaisia ongelmia. Meidän tulisi kyetä entistä paremmin näkemään se, mikä vaikutus kokonaisuudella maassamme on yksilöiden olosuhteisiin ja elämiin.

Lähtökohtaisesti on selvää, että kukaan ihminen ei toivo itselleen vaikeuksia tai kurjia olosuhteita. Voi lähes aukottomasti yleistää, että ihmiset ovat onnellisempia toimivissa ja turvallisissa olosuhteissa. Huonot olosuhteet aiheuttavat uusia ongelmia kuten sairauksia, hygieenisyyden puutetta, alttiutta joutua rikosten uhreiksi, päihdeongelmia ja niiden pahentumista jne. Työelämään kiinnittyminen tai siinä toimiminen on myös vaikeaa ilman asuntoa. Syntyy siis vakava kierre, josta poispääsy on huomattavasti vaikeampaa kuin siihen joutuminen.

Suomen asunnottomuus on lisääntynyt ja pahentunut, mutta se on edelleen kokoluokaltaan sellainen, että se voisi olla hallittavissa ja ratkaistavissa selkeiden toimenpiteiden kautta. Valtiolta täytyy löytyä varaa ratkaisemiseen, koska jos ainoastaan taloutta mietitään niin ei meillä ole varaa olla hoitamatta asiaa. Seurannaisongelmat ja menetetyt verotulot jo sellaisinaan tulevat kovin kalliiksi. Jos siis vain taloutta mietitään. Toinen puoli on moraalinen ja henkinen osuus eikä meillä sielläkään puolella ole varaa olla välinpitämättömiä kanssakulkijoitamme kohtaan. Meidän tulisi hyvinvointi-ja sivistysyhteiskuntana toimia välittävällä ja moraalisesti kestävällä tavalla.

Tilastot osoittavat, että myös nuorten ja lapsiperheiden asunnottomuus on lisääntynyt. Tämä on luonnollisestikin kaikin tavoin karmeaa ja lisäksi myös varsin usein huono-osaisuus ongelmineen periytyy. Näköalattomuus nuoren elämässä vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koko elämään ja sen suunnitelmiin. Lapsiperheiden köyhyys on merkittävässä kasvussa koko maassa. Onneksi lastensuojelu-järjestelmä pitää melko hyvin huolta perheiden asemasta ja pyrkii pitämään perheet pois kodittomuudesta. Mikään järjestelmä ei ole kuitenkaan aukoton ja varsinkin nyt kun nähdään, että ongelma on yleisesti kasvamassa, pitäisi nopeasti parantaa resursseja ennalta-ehkäisyssä ja varhaisessa tuen tarjoamisessa.

Erityisessä riskiryhmässä ovat nuoret, joilla on esimerkiksi lastenkotitaustaa jo lapsuudessaan. Perheiden turvaverkot usein puuttuvat kokonaan ja kun nuori aikuistuu, jää hän palveluiden päättymisen jälkeen monella tavalla yksin ja tyhjän päälle. Juuri täysi-ikäistynyt nuori tarvitsee vielä tukea ja valvontaa ja mikäli tällaista ei nuoren omassa elämässä ole, on tilanne monella tavalla turvaton ja johtaa helposti vaikeuksiin.

Köyhyyteen ja vaikeuksiin johtavat tilanteet etenevät usein ketjureaktioina ja asunnottomuus on seurausta monista eri ongelmista. Matka siihen pisteeseen on yksilölle ollut varmasti pitkä ja vaikea. Yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset ongelmien keskipisteessä eikä ylipäätään ole mielekästä ajatella, että vaikeuksissa olevan ihmisen pitäisi kyetä jotenkin itsensä pelastamaan vaikeuksilta, jotka ovat monella tavalla hänen ympärillään. Ongelmat aiheuttavat uusia ongelmia. Tämän mekanismin vuoksi kierre pahenee ja oma osansa asunnottomuudessa on usein joko syynä tai seurauksena päihdeongelma. Tämä luo tilanteessa vielä oman lisäproblematiikan. Yhteiskunnan täytyy kyetä näkemään tällä hetkellä tapahtuva kokonaistilanteen pahentuminen tässä asiassa ja kyettävä reagoimaan siihen viipymättä. Kukaan ei varmasti halua Suomeen sitä valitettavaa ilmiötä, jota maailmalla on nähtävissä, että merkittäväkin määrä ihmisiä elää kadulla ja sivussa yhteiskunnasta. Näin pienenä maana ja kansakuntana emme voi päästää sellaista kehitystä valloilleen. Meillä on ainakin ollut myös vahvat hyvinvointiyhteiskunnan arvot, joiden mukaisesti meidän tulee maatamme ohjata ja hoitaa. Asunnottomuus täytyy kyetä näkemään kansakunnan yhteisenä asiana, johon ei suhtauduta turhaan paheksumalla tai väärällä tavalla puuttumalla vaan aidon ratkaisukeskeisesti. Suomi on meidän kaikkien yhteinen koti ja siinä kodissa ei tule kansalaisten tuntea kodittomuutta.