Kokoomus, Kokoomus ja Kokoomus. Siinä Suomen kolme suurinta ongelmaa. Kokooomus veljeilee Venäjän velipuolueen Putinin kanssa ja seuraukset Suomelle saattavat olla kohtalokkaat: Maan ja infrasturktuurin myyminen Venäjälle ja hurjinpana Jätevuoren suurtakin suurempi käärme pyssyyn, Putinin ydinvoimala Pyhäjoelle. Hallitus kaadettakoon NYT!

Pakotteet ja eristäminen eivät ikävä kyllä ole ongelmattomia keinoja.
Ensinnäkin näistä kärsivät tavalliset ihmiset, rajojen molemmin puolin.
Toisekseen se on tällaisten puheiden jälkeen mitä Putin on pitänyt, aivan kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Tavallinen Igor tai Tatjana kyllä luottaa johtajaansa joka on nostanut Venäjän taloustilannetta toimivalla yhteistyöllä muun maailman kanssa. Nyt Venäjällä annetaan ymmärtää että tässä ollaan hyvällä asialla, mutta jenkit lyövät kapuloita rattaisiin.
Aikoinaan kun iivana päätti tulla apuun tänne meille, ratkaisevana tekijänä tämän torjumisessa oli kansan parissa vallinnut ”Talvisodan henki”.
On naivia ajatella, ettei venäläiset kykene vastaavaan, siis kansan yhtenäisyyteen.

Suomen mediassa onkin pyörinyt vuonna 2014 propagandakampanja. Koko ajan on peloteltu Venäjä, Putin, pöö- ja nuoret, vielä lapsenmieliset, ovat uskoneet. On käännetty uskomattomia asioita Venäjän syyksi ja uhaksi, keksitty uutisia ja toisten tekemää halpaakin propagandaa toistettu uutisina. Ikään kuin faktana todetaan perusteettomien väitteiden sisältö. Mediamme onkeskittynyt Sanomalle ja Almalle, jotka kykenivät yhteiseen EU/Euro-kampanjaankin, maahanmuuttokampanjasta ym. puhumattakaan. Kaikki kampanjat vastoin kansan tahtoa ja useimmiten myös etua. Lehdistömme on muutaman käsissä, jotka vielä ovat riippuvaisia samasta rahoituksesta, josta koko läntinen maailma. Suomen media on kohdellut naapurimaamme päämiestä erittäin törkeästi ja halventavasti, esittäen jatkuvasti törkeitä perättömiä solvauksia ja valinnut epäedullisimmat kuvat. Tätä voidaan pitää maamme ulkosuhteiden vaarantamisena. Se saattaa olla rikoslain tarkoitama rikoskin. Samoin koko naapurikansamme on joutunut samalla tämän vihan ja valheiden levityksen kohteeksi. Olemme yllyttäneet EU:n osana Kiovassa laittomasti vallan kaapannutta, siviiliväestöä sortanutta, osin natsimielisten miehittämää hallitusta pommittamaan lentokonein, raskaalle tykistöllä, raketinheittimillä ja raskailla ohjuksilla miljoonakaupunkia siviiliväestöineen Itä-Ukrainassa. Me olemme toimineet kuin roistot. Milloin me suomalaiset avaamme silmämme, vai onko todellisuus liian ikävää nähtäväksi ja pidämme edelleen pään tukevasti hiekassa?

Kokeneet poliitikot, mm. Raimo Ilaskivi, Erkki Tuomioja, Henry Kissinger, Helmut Schmidt, Mihail Gorbatshov ym. ovat, Reijo, kanssasi täysin eri mieltä. Ohessa Saksan vaikutusvaltaisten ja arvostettujen valtiomiesten ja yhteiskunnallisten vaikuttajien vetoomus vastakkainasetelun lopettamiseksi, ja paluun YHTEISTYÖN pariin. Nuoret kokemattomat lännen poliitikot ja media pilaavat vuosikymmenien luottamuksen rakentamistyön hetkessä. Heidän mukaansa Venäjän toiveet USAn ja NATOn sotilastukikohtien pitämisestä hieman kauempana kuin ihan Moskovan vieressä ovat oikeutettuja. Vetoomus:

””Wieder Krieg in Europa? Nicht in unserem Namen!”

Mehr als 60 Persönlichkeiten aus Politik, Wirtschaft, Kultur und Medien warnen in einem Aufruf eindringlich vor einem Krieg mit Russland und fordern eine neue Entspannungspolitik für Europa. Ihren Appell richten sie an die Bundesregierung, die Bundestagsabgeordneten und die Medien.

Initiiert wurde der Aufruf vom früheren Kanzlerberater Horst Teltschik (CDU), dem ehemaligen Verteidigungsstaatssekretär Walther Stützle (SPD) und der früheren Bundestagsvizepräsidentin Antje Vollmer (Grüne). ”Uns geht es um ein politisches Signal, dass die berechtigte Kritik an der russischen Ukraine-Politik nicht dazu führt, dass die Fortschritte, die wir in den vergangenen 25 Jahren in den Beziehungen mit Russland erreicht haben, aufgekündigt werden”, sagt Teltschik zur Motivation für den Appell.

Unterzeichnet haben den Text unter anderem die ehemaligen Regierungschefs von Berlin und Brandenburg, Eberhard Diepgen und Manfred Stolpe, der ehemalige SPD-Vorsitzende Hans-Jochen Vogel, Alt-Bundeskanzler Gerhard Schröder, Alt-Bundespräsident Roman Herzog und der Schauspieler Mario Adorf.

Der Aufruf im Wortlaut:
Wieder Krieg in Europa? Nicht in unserem Namen!

Niemand will Krieg. Aber Nordamerika, die Europäische Union und Russland treiben unausweichlich auf ihn zu, wenn sie der unheilvollen Spirale aus Drohung und Gegendrohung nicht endlich Einhalt gebieten. Alle Europäer, Russland eingeschlossen, tragen gemeinsam die Verantwortung für Frieden und Sicherheit. Nur wer dieses Ziel nicht aus den Augen verliert, vermeidet Irrwege.

Der Ukraine-Konflikt zeigt: Die Sucht nach Macht und Vorherrschaft ist nicht überwunden. 1990, am Ende des Kalten Krieges, durften wir alle darauf hoffen. Aber die Erfolge der Entspannungspolitik und der friedlichen Revolutionen haben schläfrig und unvorsichtig gemacht. In Ost und West gleichermaßen. Bei Amerikanern, Europäern und Russen ist der Leitgedanke, Krieg aus ihrem Verhältnis dauerhaft zu verbannen, verloren gegangen. Anders ist die für Russland bedrohlich wirkende Ausdehnung des Westens nach Osten ohne gleichzeitige Vertiefung der Zusammenarbeit mit Moskau, wie auch die völkerrechtswidrige Annexion der Krim durch Putin, nicht zu erklären.

In diesem Moment großer Gefahr für den Kontinent trägt Deutschland besondere Verantwortung für die Bewahrung des Friedens. Ohne die Versöhnungsbereitschaft der Menschen Russlands, ohne die Weitsicht von Michael Gorbatschow, ohne die Unterstützung unserer westlichen Verbündeten und ohne das umsichtige Handeln der damaligen Bundesregierung wäre die Spaltung Europas nicht überwunden worden. Die deutsche Einheit friedlich zu ermöglichen, war eine große, von Vernunft geprägte Geste der Siegermächte. Eine Entscheidung von historischer Dimension. Aus der überwundenen Teilung sollte eine tragfähige europäische Friedens- und Sicherheitsordnung von Vancouver bis Wladiwostok erwachsen, wie sie von allen 35 Staats- und Regierungschefs der KSZE-Mitgliedsstaaten im November 1990 in der ”Pariser Charta für ein neues Europa” vereinbart worden war. Auf der Grundlage gemeinsam festgelegter Prinzipien und erster konkreter Maßnahmen sollte ein ”Gemeinsames Europäisches Haus” errichtet werden, in dem alle beteiligten Staaten gleiche Sicherheit erfahren sollten. Dieses Ziel der Nachkriegspolitik ist bis heute nicht eingelöst. Die Menschen in Europa müssen wieder Angst haben.

Wir, die Unterzeichner, appellieren an die Bundesregierung, ihrer Verantwortung für den Frieden in Europa gerecht zu werden. Wir brauchen eine neue Entspannungspolitik für Europa. Das geht nur auf der Grundlage gleicher Sicherheit für alle und mit gleichberechtigten, gegenseitig geachteten Partnern. Die deutsche Regierung geht keinen Sonderweg, wenn sie in dieser verfahrenen Situation auch weiterhin zur Besonnenheit und zum Dialog mit Russland aufruft. Das Sicherheitsbedürfnis der Russen ist so legitim und ausgeprägt wie das der Deutschen, der Polen, der Balten und der Ukrainer.

Wir dürfen Russland nicht aus Europa hinausdrängen. Das wäre unhistorisch, unvernünftig und gefährlich für den Frieden. Seit dem Wiener Kongress 1814 gehört Russland zu den anerkannten Gestaltungsmächten Europas. Alle, die versucht haben, das gewaltsam zu ändern, sind blutig gescheitert – zuletzt das größenwahnsinnige Hitler-Deutschland, das 1941 mordend auszog, auch Russland zu unterwerfen.

Wir appellieren an die Abgeordneten des Deutschen Bundestages, als vom Volk beauftragte Politiker, dem Ernst der Situation gerecht zu werden und aufmerksam auch über die Friedenspflicht der Bundesregierung zu wachen. Wer nur Feindbilder aufbaut und mit einseitigen Schuldzuweisungen hantiert, verschärft die Spannungen in einer Zeit, in der die Signale auf Entspannung stehen müssten. Einbinden statt ausschließen muss das Leitmotiv deutscher Politiker sein.

Wir appellieren an die Medien, ihrer Pflicht zur vorurteilsfreien Berichterstattung überzeugender nachzukommen als bisher. Leitartikler und Kommentatoren dämonisieren ganze Völker, ohne deren Geschichte ausreichend zu würdigen. Jeder außenpolitisch versierte Journalist wird die Furcht der Russen verstehen, seit NATO-Mitglieder 2008 Georgien und die Ukraine einluden, Mitglieder im Bündnis zu werden. Es geht nicht um Putin. Staatenlenker kommen und gehen. Es geht um Europa. Es geht darum, den Menschen wieder die Angst vor Krieg zu nehmen. Dazu kann eine verantwortungsvolle, auf soliden Recherchen basierende Berichterstattung eine Menge beitragen.

Am 3. Oktober 1990, am Tag der Deutschen Einheit, sagte Bundespräsident Richard von Weizsäcker: ”Der Kalte Krieg ist überwunden. Freiheit und Demokratie haben sich bald in allen Staaten durchgesetzt. … Nun können sie ihre Beziehungen so verdichten und institutionell absichern, dass daraus erstmals eine gemeinsame Lebens- und Friedensordnung werden kann. Für die Völker Europas beginnt damit ein grundlegend neues Kapitel in ihrer Geschichte. Sein Ziel ist eine gesamteuropäische Einigung. Es ist ein gewaltiges Ziel. Wir können es erreichen, aber wir können es auch verfehlen. Wir stehen vor der klaren Alternative, Europa zu einigen oder gemäß leidvollen historischen Beispielen wieder in nationalistische Gegensätze zurückzufallen.”

Bis zum Ukraine-Konflikt wähnten wir uns in Europa auf dem richtigen Weg. Richard von Weizsäckers Mahnung ist heute, ein Vierteljahrhundert später, aktueller denn je.

Die Unterzeichner

Mario Adorf, Schauspieler
Robert Antretter (Bundestagsabgeordneter a. D.)
Prof. Dr. Wilfried Bergmann (Vize – Präsident der Alma Mater Europaea)
Luitpold Prinz von Bayern (Königliche Holding und Lizenz KG)
Achim von Borries (Regisseur und Drehbuchautor)
Klaus Maria Brandauer (Schauspieler, Regisseur)
Dr. Eckhard Cordes (Vorsitzender Ost-Ausschuss der Deutschen Wirtschaft)
Prof. Dr. Herta Däubler-Gmelin (Bundesministerin der Justiz a.D.)
Eberhard Diepgen (ehemaliger Regierender Bürgermeister von Berlin)
Alexander van Dülmen (Vorstand A-Company Filmed Entertainment AG)
Stefan Dürr (Geschäftsführender Gesellschafter und CEO Ekosem-Agrar GmbH)
Dr. Erhard Eppler (Bundesminister für Entwicklung und Zusammenarbeit a.D.)
Prof. Dr. Dr. Heino Falcke (Propst i.R.)
Prof. Hans-Joachim Frey (Vorstandsvorsitzender Semper Opernball Dresden)
Pater Anselm Grün (Pater)
Sibylle Havemann (Berlin)
Dr. Roman Herzog (Bundespräsident a.D.)
Christoph Hein (Schriftsteller)
Dr. Dr. h.c. Burkhard Hirsch (Bundestagsvizepräsident a.D.)
Volker Hörner (Akademiedirektor i.R.)
Josef Jacobi (Biobauer)
Dr. Sigmund Jähn (ehemaliger Raumfahrer)
Uli Jörges (Journalist)
Prof. Dr. Dr. h.c. Margot Käßmann (ehemalige EKD Ratsvorsitzende und Bischöfin)
Dr. Andrea von Knoop (Moskau)
Prof. Dr. Gabriele Krone-Schmalz (ehemalige Korrespondentin der ARD in Moskau)
Friedrich Küppersbusch (Journalist)
Vera Gräfin von Lehndorff (Künstlerin)
Irina Liebmann (Schriftstellerin)
Dr. h.c. Lothar de Maizière (Ministerpräsident a.D.)
Stephan Märki (Intendant des Theaters Bern)
Prof. Dr. Klaus Mangold (Chairman Mangold Consulting GmbH)
Reinhard und Hella Mey (Liedermacher)
Ruth Misselwitz (evangelische Pfarrerin Pankow)
Klaus Prömpers (Journalist)
Prof. Dr. Konrad Raiser (eh. Generalsekretär des Ökumenischen Weltrates der Kirchen)
Jim Rakete (Fotograf)
Gerhard Rein (Journalist)
Michael Röskau (Ministerialdirigent a.D.)
Eugen Ruge (Schriftsteller)
Dr. h.c. Otto Schily (Bundesminister des Inneren a.D)
Dr. h.c. Friedrich Schorlemmer (ev. Theologe, Bürgerrechtler)
Georg Schramm (Kabarettist)
Gerhard Schröder (Bundeskanzler a.D.)
Philipp von Schulthess (Schauspieler)
Ingo Schulze (Schriftsteller)
Hanna Schygulla (Schauspielerin, Sängerin)
Dr. Dieter Spöri (Wirtschaftsminister a.D.)
Prof. Dr. Fulbert Steffensky (kath. Theologe)
Dr. Wolf-D. Stelzner (geschäftsführender Gesellschafter: WDS-Institut für Analysen in Kulturen mbH)
Dr. Manfred Stolpe (Ministerpräsident a.D.)
Dr. Ernst-Jörg von Studnitz (Botschafter a.D.)
Prof. Dr. Walther Stützle (Staatssekretär der Verteidigung a.D.)
Prof. Dr. Christian R. Supthut (Vorstandsmitglied a.D. )
Prof. Dr. h.c. Horst Teltschik (ehemaliger Berater im Bundeskanzleramt für Sicherheit und Außenpolitik)
Andres Veiel (Regisseur)
Dr. Hans-Jochen Vogel (Bundesminister der Justiz a.D.)
Dr. Antje Vollmer (Vizepräsidentin des Deutschen Bundestages a.D.)
Bärbel Wartenberg-Potter (Bischöfin Lübeck a.D.)
Dr. Ernst Ulrich von Weizsäcker (Wissenschaftler)
Wim Wenders (Regisseur)
Hans-Eckardt Wenzel (Liedermacher)
Gerhard Wolf (Schriftsteller, Verleger)”

lähde: ZEIT Online

Ohessa Ilaskiven ehdotus kriisin ratkaisemiseksi:

”Putinko Suomeen – totta kai ja uusi ETYK Niinistön johdolla!
13.12.2014 15:10 Raimo Ilaskivi

Luin juuri Iltasanomien nettisivuilta Rita Tainolan Venäjän suurlähettiläästä tekemän haastattelun. Se oli mielenkiintoinen, mutta eräässä kohtaa silmäni revähtivät selälleen: Suurlähettilään mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin on valmis tulemaan Suomeen: kutsu kuitenkin puuttuu, jatkoi suurlähettiläs.

Nyt liikutaan suurpolitiikan keskeisissä ympyröissä, ja korkeat tahot tietävät, mitä tehdä. Kansalaiskeskustelu on kuitenkin myös sallittua, ja seuraavassa tuoreeltaan ”tavallisen tallaajan” mietteitä asiasta.

Kaikki toivovat nyt rauhaa Ukrainaan sekä liennytystä maailmanpoliittiseen ilmapiiriin. Sen kehittyminen uudeksi kylmäksi sodaksi on kaikin mahdollisin keinon estettävä. Mikä muu keino olisi tällöin käytettävissä kuin tapaaminen ja neuvottelu? Ei mikään.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on nykykriisin aikana kahdesti tavannut presidentti Putinin. Tiedot neuvottelujen sisällöstä ovat olleet niukat, jotkut ovat niitä kiittäneet ja jotkut niin maailmalla kuin meillä Suomessakin kritisoineet. Elämmekö me uutta suomettumisaikaa.

En ole kuulunut presidentti Urho Kekkosen sisäpolitiikan suuriin ihailijoihin, mutta erälle hänen saavutuksistaa annan vilpittömän tunnustuksen. Se on Etyk-kokouksen aikaansaaminen Suomessa maailmanrauhan ja yhteisymmärryksen kannalta merkittävine vaikutuksineen. Kokous on yhä edelleen päättäjien mielessä ja sitä kuten Suomen rooliakin arvostetaan.

Ukrainan kriisi on pahasti jäädyttänyt suurvaltojen johtajien ja Venäjän välit. Pakotteet purevat, niistä kärsivät kaikki osapuolet. Mutta miten ne johtavat ratkaisuihin? Miten Ukrainen kriisin osalta, miten vaikkapa vaikuttaisivat Venäjän Itämeren alueella suorittamiin ilmatilaloukkauksiin ja häiriöinä pidettäviin lentoihin kansainvälisessä ilmatilassa? Vastausta ei ole tähän mennessä saatu, ollaan vain jähmetytty asemiin.

Rita Tainola kertoi suurlähettilään korostaneen Putinin valmiutta vierailuun mutta samalla todenneen, että kutsua ei ole. Toivon, että hän on referoinut suurlähettilään sanoman oikein ja oletan, että suurlähettiäs tietää, mistä puhuu. Pannaanpa eri näkökohdat vastakkaiseen punnintaan: Jos kutsu lähetettäsiin, mitä sillä voitettaisiin ja mitä hävittäisiin? Ja vastaavasti, mitä jos kutsua ei lähtisi?

”Tavallisen tallaajan” näkökulmasta Suomelle on annettu niin sanottu tuhannen taalan paikka – sanokoot sitten suomettumista pelkäävät asiasta mitä tahansa. Vähin saavutettava on tietenkin mielipiteitten vaihto ja niitten saattamien kaikkien osapuolten tietoon – auttamaan ratkaisujen löytämistä. Paras tulos olisi uuden Etyk-hengen löytäminen, tiekartan piirtäminen kriisitilan ratkaisulle, niin Ukrainan osalta kuin pakotepolitiikasta luopumisenkin suhteen. Mitä Suomella olisi näinollen menetettävää? Ja toisaalta, ellei kutsua – ilmeisen toivottavaa – nyt lähetettäisi, kuinka se vaikuttaisi myös Suomen ja Venäjän väleihin?

Näihin näkökohtiin toivoisi julkiseen keskustelun nyt keskittyvän. Päätöksenteko asiassa on sitten tietenkin vain ja ainoastaan maamme korkean ulkopoliiittisen johdon, viime kädessä tasavallan presidentin kädessä. Hänellä saattaa olla käsissään jopa kultainen avain kriisitilan ratkaisun oveen.”

Lähde: Uusi Suomi