Valehtelu on osa venäläistä kulttuuria. Sitä ei siellä paheksuta, kuten meillä ja muualla on tapana. Valehtelun katsotaan kuuluvan osaksi normaalia kanssakäymistä. Ja jos valehtelusta jää kiinni, niin sitäkään ei paheksuta. Päinvastoin voidaan todeta, että ”kylläpä osasit hyvin valehdella”.

Valehtelu kattaa venäläisen yhteiskunnan ylhäältä alas. Erityisesti juuri nyt presidentti Putin näyttää siinä esimerkkiä. Koko putinistinen hallinto ja muu vallankäyttö perustuu valehteluun. Viimeisenä esimerkkinä siitä on äskeinen G20-maiden huippukokous. Putin kertoi naama peruslukemilla, että ”kokouksessa oli rakentava ilmapiiri”. Totuushan oli tässäkin asiassa täysin päinvastainen. Putin joutui kovan arvostelun kohteeksi. Siksi hän joutui tai halusi lähteä pois kesken kokouksen.

Ukraina on toinen esimerkki. Kun seuraa venäläistä tiedotusta, on helppo päätellä totuus, kun kääntää venäläisten kannan täysin päinvastaiseksi! Myös Krimillä ensin väitettiin, että siellä ei ole venäläisjoukkoja. Kun tilanne oli ohi, niin Venäjän johto ylpeili venäläisjoukkojen toiminnalla ja jopa valehtelun onnistumisella.

Venäjän valtio syyllistyy systemaattiseen valehteluun. Esimerkiksi Pietarissa on yhdessä toimipisteessä 200 palkattua henkilöä erilaista häiriköintiä varten. Käytössä ovat kaikki kanavat ja keinot, mutta nykyaikana yhä enemmän korostuu somen merkitys.

Venäjä käynnistää ulkomailla suuren määrän väärän tiedon levittämiseen keskittyviä toimistoja. Yksi valehtelutoimistoista on tulossa Helsinkiin.

Meillä täällä Suomessa ja muissakin maissa on tarpeen ymmärtää muuttunut tilanne. Erityisen suuri vastuu on medialla, jotta se ei mene venäläisten retkuun ja levitä valhellista tietoa. Silloin on syytä muistaa sekin, että jo se, että keskustellaan siitä onko jokin asia totta vai ei, johtaa venäläisten kannalta myönteiseen päämäärään.