Väyrynen ei ole tyhmä mies. Menneitä vuosia arvioitaessa voidaan kiistatta todeta, että hän on ollut monessa asiassa enemmän oikeassa kuin hänen arvostelijansa Keskustassa tai muissa puolueissa.

Väyrysen ongelma onkin Väyrynen. Hän tietää liian hyvin olevansa oikeassa. Hän on sokaistunut omaan erinomaisuuteensa ja siitä johtuvaan vallanhaluun.

Väyrysen ikioman Kansalaispuolueen valtarakennelma on suorastaan tragikoominen. Puolueen jäseniä ovat kansanedustajat ja europarlamentin jäsenet. Näin ollen puolueella on vain yksi jäsen, Väyrynen, joka päättää kaikista asioista. Jopa Putin voi olla tällaisesta ”suorasta demokratiasta” kateellinen.

Tällä kertaa Väyrynen pelaa todella upporikasta tai rutiköyhää. Epäonnistuessaan Väyrysen poliittinen ura tulee päätepisteeseen.

Väyrysellä on kädessään myös vahvoja valttikortteja.

Väyrynen aivan oikein päätteli, että nykytilanteessa hän on Keskustan vaikuttajana lähes täysin ulkona. Ikioman puolueensa avulla Väyrynen on muiden keskustapoliitikkojen silmissä jälleen täysin varteenotettava. Heidän pelkona on tosiasia, että jos Väyrystä ei kuunnella ja kumarreta, hän voi perustaa ihan oikean puolueen, joka rokottaisi ainakin seuraavissa vaaleissa Keskustaa liian kipeästi.

Kansalaisaloite on yksi osa Väyrysen poliittista peliä. Hän tietää, että hallituksessa Perussuomalaiset joutuu tekemään kompromisseja. Oman puolueensa ja kansalaisaloitteensa turvin hän kykenee kurmuuttamaan myös Perussuomalaisia. Toki EU-kriittisiä löytyy muistakin puolueista.

Myös isommat kuviot suosivat Väyrystä. Brittien enemmistö kannattaa tällä hetkellä EU:sta eroa. Kreikan, Suomen ja monen muun maan talous on kuralla. Lisäksi ensi kesänä koemme kansanvaelluksen, jonka rinnalla viime kesäinen oli vasta leikintekoa. Nämä yhdessä voivat johtaa sellaiseen kriisiin, että EU on sen jälkeen aivan toisenlainen.

Siinä tilanteessa Väyrynen voi röyhistää rintaansa ja todeta jälleen kerran, että ”mitäs minä sanoin”.