Aikoinaan Suomella oli päätösvalta tämän maan asioihin. Nyt päätösvalta on siirtynyt pääosin rajojemme ulkopuolelle. Meidän omat keinomme vaikuttaa maamme tulevaisuuteen ovat melko olemattomat.

Keskeinen osa kansallista päätösvaltaa on oma raha ja oma rahapolitiikka. Sen avulla on mahdollista oikoa talouden vääristymiä. Suomessa se ei enää ole mahdollista, sillä päätösvalta on muualla.

Oman päätösvallan aikana meillä silloin tällöin devalvoitiin. Se teki hetken kipeää, mutta sen avulla talouteen saatiin voimakas kasvusykäys ja homma alkoi jälleen pelittämään.

Nykymenolla meidän ainoa mahdollisuutemme on Kreikan tie, sisäisen devalvaation tie. Yhä useampi hallitsevaan valtaeliittiin kuuluva sanoo sen ääneen. Viimeksi kokoomuslainen Jyri Häkämies, elinkeinoelämän nokkamies.

Sisäinen devalvaatio on hirveä asia. Se merkitsee pitkää laman ja kurjistumisen kierrettä. Palkat ja eläkkeet jäädytetään tai niitä leikataan. Samaan aikaan valtio taloutensa tasapainottamiseksi karsii sosiaalisia etuuksia ja muita palveluja.

Tämä tie näyttää olevan väistämättömästi edessä, mikäli nykyinen ”fantastinen” komento jatkuu. Tavallisen kansalaisen toivo on tulevissa vaaleissa. Silloin on äänestettävä muutoksen puolesta, on äänestettävä perussuomalaisia.

Timo Soini kiteytti nykytilanteen hyvin muutama päivä sitten: ”Moni luuli, että Apartheid on ikuinen, Neuvostoliitto on ikuinen, Berliinin muuri pysyy pystyssä ikuisesti. Ei ihmisen tekemä ole ikuista. Paitsi euro, jos vanhoilta puolueilta ja maailman mahtavilta kysyy. Nykymuotoisen euron puolustajat ovat hyödyllisiä idiootteja, jotka kauniin ajatuksen vuoksi ovat valmiita nielemään vaikka valheiden valaskalan.”