Suomalaisten talousviisaiden enemmistö suhtautuu kriittisesti euroon. Kolme heistä eli professori Vesa Kanniainen ja valtiotieteen tohtorit Heikki Koskenkylä ja Peter Nyberg kirjoittivat taannoin aiheesta Helsingin Sanomissa. Tässä lainauksia miesten näkemyksistä:

”Saksan talousministeri ja sosiaalidemokraattinen varakansleri Sigmaar Gabriel ja Ranskan talousministeri Emmanuel Macron ovat ehdottaneet yhteisessä lehtikirjoituksessaan pitkälle menevää fiskaaliunionia rahaliiton jäsenmaiden kesken. Euroalueelle luotaisiin oma julkinen velka, eurobondit ja budjetin menotaloutta rahoitettaisiin sen lisäksi yhteisötason verotuloilla, jotka kerättäisiin mm. Tobinin nimeä kantavalla eurooppalaisella finanssiverolla, joka kohdistuisi rahoitusliiketoimiin. Euroopan vakausväline (EVM) muuntuisi Euroopan valuuttarahastoksi IMF:n tyyliin. Minimipalkat harmonisoitaisiin, samoin yritysverot.”

”Euroalueen liittovaltio perustuisi jäsenvaltioiden julkisten velkojen yhteisvastuuseen. Tämä on käytännössä jo osittain toteutumassa pankkiunionin ja Euroopan vakausmekanismin sekä Euroopan keskuspankin toimenpiteiden seurauksena siitä huolimatta, että se on kielletty EU:n perussopimuksessa.”

Macron voitti Ranskan vaalit. Merkel tulee tekemään samoin Saksassa. Tämä eurooppalaisen politiikan voimakaksikko näkee nyt tilaisuuden koittaneen liittovaltion lopulliseksi luomiseksi.

Meillä Suomessa hallitus ja eduskunta joutuvat määrittelemään Suomen kannan eli ollaanko valmiita luopumaan budjettivallasta, hyväksymään muiden maiden julkista velkaa Suomen vastuulle ja asettamaan kansallinen talouspolitiikka nykyistä paljon laajemmin euroalueen valvontaan.

Tähän kaikkeen on jo vähin äänin suostuttu ja sen toimeenpanoon valmistaudutaan. Yksi osa tuota ikävää operaatiota oli Perussuomalaisten hajoittaminen. Maahan piti saada petturiloikkareilla täydennetty hallitus, joka tekee mitä Ranska ja Saksa haluavat.