”Talouteemme on nyt kohdistunut juuri sellainen häiriö, jota rahaliittoa pohdittaessa pelättiin. Nokia-vetoinen ICT-klusteri on romahtanut, paperiteollisuus kutistunut ja metallien jalostus on kannattamatonta.

Vastaavaa pulmaa ei ole muilla EMU-mailla, kysymyksessä on Suomeen kohdistunut ”epäsymmetrinen shokki”. Siksi Suomen ongelmat eivät vaikuta euron ulkoiseen arvoon, joka on pulmallisen vahva.”

Näin kirjoittaa professori Sixten Korkman Hesarissa.

Siinäpä se. Yhä useampi EU- ja eurouskovainen rohkenee asettaa kyseenalaiseksi vanhat ja niin varmoiksi vannotut näkemykset. Tosin Korkman itse on eräänlainen joustava poikkeus. On ollut sitä aikaisemmin ja näyttää olevan nytkin.

Meidän on helppo verrata tilannettamme Ruotsiin, joka on lähtökohdiltaan pitkälti samanlainen valtio. Miten Ruotsi on menestynyt euron ulkopuolella?

Vastaus on, että Ruotsi on menestynyt meitä paljon paremmin. Ja niinkin voidaan sanoa, että pitkälti juuri oman valuutan ansiosta. Kruunu on heikentynyt silloin, kun siihen on ollut tarvetta ja vahvistunut silloin, kun se on ollut mahdollista ja järkevää. Ja kun siihen vielä yhdistetään muu järkevä politiikka, niin ei ole ihme, että Ruotsin osalta kaikki käppyrät ovat paljon paremmat. Myös tulevaisuuden osalta.