Väkisin yritetty kuntien ja palvelujen alasajo ei onnistunut Etelä-Karjalassakaan, sillä yksikään kunta ei halua luopua tehtävästään palvella kuntalaisiaan. Saman kaltainen tilanne on muuallakin maassamme.
On ollut todella surullista todeta, että tässä tilanteessa lehtien palstoilla sekä muissa keskusteluissa ja kannanotoissa kuntalaisiin vastuullisesti suhtautuvia leimataan peräpeiliin katsojiksi ja ymmärtämättömiksi kehityksen vastustajiksi .
Minä hyväksyn leimaamisen, jos joku pystyy todistamaan vääräksi yhdenkin näistä tosiasioista:
– Menot kuntaliitoskunnissa ovat kasvaneet kuntaliitosta seuranneiden 10 vuoden aikana enemmän kuin muissa kunnissa.- Pienet kunnat pystyvät tuottamaan palvelut noin 20 % halvemmalla per asukas kuin suuret kunnat.- Vanhukset ”kustannuksena” eivät häviä minnekään kuntaliitoksien seurauksena.- Kuntaliitoksien seurauksena palvelut maaseutukuntien alueella on ajettu alas. Jäljelle on jäänyt maksajan rooli.- Byrokratia lisääntyy, päätöksenteko etääntyy.- Jos nyt kuntien rahaa on ”useassa taskussa” ja ne laitetaan yhteen taskuun, niin rahavarat eivät lisäänny. Sama pätee maakunnan/seutukunnan väestön määrään. Resurssit eivät siis lisäänny. – Kuntien yhdistämisistä on tehty ennen liitoksia selvityksiä. Jälkeenpäin on todettu, että joka paikassa ne ovat olleet liian optimistisia, suorastaan tarkoitushakuisia.
Kunnissa koko Kataisen-Urpilaisen hallituksen kausi meni kaikenlaisten kalliiden selvitysten tekoon. Kuntien normaali kehittäminen oli jokseenkin jumissa.
Nyt voidaan huokaista helpotuksesta, ja lähteä eteenpäin kehittämään omaa kotikuntaa yksin ja yhdessä muiden kuntien kanssa. Ongelmia on niin isoissa kuin pienissäkin kunnissa ihan riittävästi. Nyt keskittykäämme tekemiseen.