Vuoden 2011 eduskuntavaalien alla A. Stubb vieraili Kymenlaaksossa ja satuin paikalle. Silloin Stubb Kreikan ensimmäisen apupaketin jälkeen sanoi, että ”nyt asiat ovat kunnossa niin Kreikassa kuin muuallakin Euroopassa. Joka muuta väittää on pölhöpopulisti.”
Tätä Stubbin lausuntoa olen käyttänyt monta kertaa esimerkkinä siitä, kuinka pihalla poliittinen päättäjä oman Eurooppa-ideologiansa sokaisemana voi olla. Lieventävänä asiana Stubbin kannalta on se, että samanlaiseen täysin perusteettomaan toiveajatteluun syyllistyttiin laajemminkin. Ja näyttää siltä, että yhä edelleenkin, vaikka kuilun reuna on enemmän kuin lähellä.

Pahinta tässä kaikessa on se, että Euroopan poliittiselle eliitille tosiasioita tärkeämpää on kasvojen säilyttäminen. Ymmärretään, että Kreikka ei tästä nykymenolla selviä, mutta silti yritetään härkäpäisesti toimia vanhojen konstien avulla. Tärkeintä on eurooppa-ideologia, auvoinen yhteinen tulevaisuus saman liittovaltion puitteissa. Väärässä olemista ei voida myöntää.

Kasvojen menettämisen pelko on maksanut kohtuuttoman paljon niille, joilla asian kanssa ei ole mitään tekemistä. Heitä ovat myös suomalaiset veronmaksajat.

Euroopan poliittisen eliitin jääräpäisyys on koetellut kohtuttomasti myös kreikkalaisia. Helleenejä on kurjistettu ja kuristettu kaikin mahdollisin keinoin.

Ainoa järkevä ratkaisu on Kreikan euroero. Oman valuutan devalvoitumisen kautta Kreikan kansantalous palauttaa kilpailukykynsä. Tärkein elinkeino on matkailu, ja jos oma valuutta devalvoituu vaikkapa 40 % euroon nähden, se tietää matkailijoiden ryntäystä Kreikkaan. Sitä kautta Kreikka saa kasvusysäyksen ja pääsee pois kurjistumiskierteestä.