Olen usein kirjoittanut niin sanotusta lähialueyhteistyöstä Suomen ja Venäjän välillä, ja myös laajemmalti EU-rahojen ja muiden yhteiskunnan tarjoamien rahojen tehottomasta käytöstä. Jos kaiken tiivistän, sanon, että on konsulttifirmoja, jotka miltei yksinomaan elävät erilaisten enemmän tai vähemmän turhien hankkeiden varassa.

Tähän kirjoitukseen sain kimmokkeen Helsingin Sanomista 1.7. Siellä on asiantilaa hyvin kuvaava otsikko: ”EU-rahalla vähän tuloksia”.

Hesarin jutussa kerrotaan kunnallisista elinkeinoyhtiöistä, jotka joko itse tai palkkaamisensa konsulttien avulla väsäävät projekteja/hankkeita toinen toisensa perään. Yhteiskunta kyllä tarkkaan valvoo, että kaikki menee laillisesti. Sen sijaan juuri kukaan ei valvo hankkeiden tuloksellisuutta. Niiden omat loppuraportit vilisevät hienoja termejä ja ilmaisuja, kuten ”luodaan palvelukonsepteja” ja ”pilotoidaan sijoittautumismahdollisuuksia”. Ne ovat kuitenkin vain sanahelinää, sillä todelliset tulokset ovat usein lähes nollan arvoisia.

Esimerkiksi Etelä-Karjalassa on ylikunnallinen elinkeinoyhtiö Wirma. Eräällä EU:n tukemalla hankkeella kaupallistettiin venäläisiä innovaatioita vuosina 2010-2013. Kustannukset olivat 924 000 euroa. Loppuraportissaan Wirma kehaisee hankkeen tuottaneen kahdeksan venäläisten Suomeen perustamaa uutta yritystä sekä sähköisen venäläisinnovaatioiden kaupallistamisjärjestelmän. Tosiasiassa yrityksistä seitsemällä ei ole lainkaan liiketoimintaa, ja kahdeksannella on maksuhäiriöitä.

Myös Savitaipaleen kunta oli mukana Wirmassa. Tuloksiin ei oltu tyytyväisiä, ja siksi Wirman toimitusjohtaja kutsuttiin kunnan päättäjien kuultavaksi. Tuon kuulemisen jälkeen oltiin yksimielisiä, että Savitaipaleen käytännön tarpeista nähtynä ei ollut tarvetta Wirman palvelujen käyttöön. Nyt kuntaan on palkattu oma elinkeinoasiamies, ja työ on lähtenyt lupaavasti käyntiin.