Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on harvinaisen mutkikas ja iso urakka. Se on kuitenkin tehtävä, jotta rahat riittävät ja jotta sotepalvelut ovat laadultaan ja kustannuksiltaan vähintään kohtuullisia.

Palvelujen kilpailuttamista on myös vastustettu. On arveltu, että veronmaksajien rahoja siirtyy veroparatiiseihin, palvelut heikkenevät ja kustannukset karkaavat.

Tiedämme miten kehnosti julkiset palvelut nyt pelaavat. Laatu on mitä sattuu olemaan ja palvelua saa usein vain pitkän jonottamisen jälkeen. Tilanne on jopa niin paha, että moni kuolee esim. leikkausjonossa hoitovuoroaan odotellessaan. Niin ei saa tapahtua!

Olen verrannut sotekilpailun tarvetta ruokakauppaan. Kuvitellaan tilanne, että keskiverto paikkakunnalla olisi yksi ruokakauppa, eli kilpailua ei olisi. Väitän, että palvelu olisi heikompaa, laatutaso kehnompaa ja hintataso korkeampi kuin nykyisessä kilpailutilanteessa.

Sotessakin kilpailu olisi tehokas kirittäjä. Samaan tapaan kuin ruokakaupoissa asiakas päättäisi minne hän menee. Jos jossakin hintojen ja laadun suhde ei ole kohdallaan, asiakas ei mene sinne uudelleen. Siitä seuraa, että tällainen palvelujen tuottaja putoaa pois markkinoilta. Jäljelle jäävät aina ne, jotka palvelevat parhaiten ja ovat kustannuksiltaan tehokkaita. Lopputulema on siis hyvä.

Edellisten hallitusten aikana soteuudistus ei edennyt laisinkaan. Keskinäistä kinastelua koko nelivuotiskausi. Nyt demarit, vassarit ja vihreät huutavat kitalaki punaisena ei, ei ja ei! Onneksi huutoa ei oteta vakavasti, vaan nykyinen hallitus vie uudistusta määrätietoisesti kohti päämäärää. On tekojen aika.