Median yksipuolinen asenne näkyy aamun aviiseissa. Yleinen reaktio on, että ”Hollannin vaaleissa henkäistiin helpotuksesta”. Samanlaisia kommentteja on kuultu myös muun mukasuvaitsevaiston taholta.

Geert Wildersin johtama Vapauspuolue kasvatti kannatustaan ja on nyt aiempaa merkittävämpi vaikuttaja Hollannin politiikassa. ”Helpotuksesta henkäisy” johtuu siitä, että puolue ei saavuttanut niitä galluplukuja, joita korkeimmillaan on nähty.

Tilanne on kuitenkin Wildeersin ja Vapauspuolueen kannalta edelleen erittäin hyvä. Oppositiossa se voi jatkaa puolueena, jonka näkemykset Hollannin tuleva hallitus joutuu ottamaan huomioon. Puolue voi siis vaikuttaa oppositiosta käsin tavoitteidensa toteutumiseen. 

Ylen nettisivuilla politiikan tutkija Pasi Saukkonen arvioi mielestäni tilanteen oikein. ”Pitäisin olennaisena sitä, että Mark Rutte vei oikeistoliberaalin puolueensa hyvin lähelle Wildersiä monissa asiakysymyksissä kuten maahanmuutossa, monikulttuurisuudessa ja hollantilaisiin arvioihin ja identiteettiin liittyvissä kysymyksissä. Wilders menetti monia poliittisen argumentaationsa perusvälineitä.”

Vähemmälle huomiolle ensimmäisissä arvioissa on jäänyt Hollannin demaripuolueen täydellinen katastrofi. Ennen vaaleja puolue oli maan toiseksi suurin. Nyt se on vasta seitsemänneksi suurin.

Seuraavaksi punaviherlib-eliitti ”pelkää” Ranskan vaaleja. Kuitenkin jo nyt voidaan arvioida, että myös Ranskassa vaalien tuloksesta riippumatta Le Penin puolue tulee saavuttamaan niin vahvan aseman, että sen näkemykset on pakko huomioida maan politiikassa.