Sosialidemokraattinen puolue on ollut jo vuosikymmenien ajan keskeinen vaikuttaja maamme politiikassa. Nyt tilanne on kuitenkin nopeasti muuttunut. Vielä vuonna 1995 demareilla oli 64 kansanedustajaa, nyt heitä on vain 34. Voidaan perustellusti puhua kannatuksen romahtamisesta.

Ensin puolueen kannatuksen nostamisessa epäonnistui Eero Heinäluoma. Sitten ruoriin asettui Jutta Urpilainen ja epäonnistui. Sitten hätiin juntattiin Antti Rinne. Myös hänen johdolla puolueen syöksykierre on vain jatkunut.

Jutta Urpilainen taustavoimineen teki tilannearvion, jolloin puoluesihteeriksi valittiin Mikael Jungner. Yhdessä he halusivat häivyttää ay-pomojen valtaa ja suunnata kohti palveluammateissa ahkeroivia naisia. Siinä ei onnistuttu, joten ay-siipi nosti johtoon Antti Rinteen. Nyt paluu vahvasti ay-vetoiseen demaripolitiikkaan on johtanut vain ojasta allikkoon.

Samaan aikaan demaripuolueen kannattajakunta on yksipuolistunut ikärakenteen osalta. Eläkeläisten keskuudessa puolueen kannatus on jopa yli 30 %. Sen sijaan nuorimpien äänestäjien keskuudessa luku on alle kymmenen prosenttia.

Näissä vaaleissa ay-liikkeen miesvetoinen telaketjusiipi käynnisti kovan hyökkäyksen perussuomalaisia kohtaan. Tulos on jokseenkin säälittävä. Esimerkiksi uusien Kaakkois-Suomen ja Savo-Karjalan vaalipiirien alueelta demareilla oli viime eduskunnassa 10 kansanedustajaa. Nyt heitä on vain 6 ja he kaikki ovat naisia!

Mielipidekyselyn mukaan kansalaisten suuri enemmistö haluaa hallituksen, jonka runkona ovat keskusta ja perussuomalaiset. Kolmanneksi halutaan mieluummin demarit kuin kokoomus.

Demaripuolueen sisällä kiistely jatkuu entistä kärjekkäämpänä. Siksi pidän todennäköisempänä keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitusta.