Viime aikoina ikävät uutiset ihmisten henkisestä hädästä ovat aiheuttaneet julkista keskustelua. Asia on  huolestuttanut minua jo pitkään, ja siksi tein vuonna 2012 eduskunnassa sisäasiainministeri Päivi Räsäselle kirjallisen kysymyksen henkisen hädän palvelunumerosta.
Sisäasiainministeri Päivi Räsäsen vastaus kirjalliseen kysymykseen KK 389/2012 vp ei minua tyydyttänyt, vaan antoi aiheen toimenpidealoitteen tekemiselle.
Ministeri totesi pari vuotta sitten vastauksessaan seuraavaa: ”Hallitusohjelmassa todetaan, että hätäkeskuksia kuormittavien kiireettömien puheluiden palveluneuvonta järjestetään.”
”Vuoden 2011 aikana hätäkeskuksiin vastaanotettiin noin 4,3 miljoonaa ilmoitusta, joista hätäpuheluita oli runsaat 3 miljoonaa. Hätäkeskuksiin ohjautui muiden viranomaisten kiireetöntä neuvontaa koskevia puheluita noin 270 000, joista tulisi huolehtia toisaalla. Valtiovarainministeriössä on valmisteilla julkisen hallinnon keskitetty neuvontapalvelu, Kansalaisten yleisneuvontapalvelu, jossa yhtenä tavoitteena on opastaa asiakas oikean viranomaisen luokse.”
”Kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelu on loppusuoralla ja siinä tulee olemaan poikkihallinnollisesti koordinoituja, konkreettisia toimenpiteitä yksilön ja yhteiskunnan turvallisuuden kannalta yksilön kielteiseen kehitykseen puuttumiseksi ja ongelmakierteen katkaisemiseksi.”
”Ehdotettua erityistä henkisen hädän numeroa ei ole tällä hetkellä suunnitteilla.”
”Keskustelun luontoista henkistä apua satunnaiseen tarpeeseen tarjoavat valtakunnallisesti monet järjestöt, esimerkiksi Suomen Mielenterveysseura ja Mannerheimin lastensuojeluliitto, jotka neuvovat tarvittaessa kääntymään kunnallisten palvelujen piiriin.”
Ministerin vastaus kirjalliseen kysymykseeni ei siis minua tyydyttänyt. Helmikuussa 2013 tein eduskunnassa aiheeseen liittyvän toimenpidealoitteen. Siinä totean mm., että ”erilaiset henkisen hädän muodot, kuten mielenterveysongelmat, perheiden erilaiset ahdingot, peliriippuvuudet, syrjäytymisongelmat ja ylivelkaantumisen seuraukset, ovat nousseet vilkkaaseen keskusteluun viimeaikaisten tragedioiden jälkeen. Avun saanti yksilöiden ja perheiden ahdinkoon on koettu riittämättömäksi. Henkiseen hätään joutuneen ihmisen elämäntilanteen kartoittamiseen ja ratkaisuvaihtoehtojen etsimiseen ei julkisella palvelujärjestelmällä näytä olevan riittävästi tahtoa eikä resursseja.”
”Yksi lisäkeino mielenterveyden kriisien helpottamiseen olisi valtakunnallinen, kolminumeroinen henkisen hädän puhelinpalvelu, johon ahdingossa olevat ihmiset voisivat soittaa kaikkina vuorokaudenaikoina. Tällainen numero helpottaisi myös 112-numerossa vastaavan hätäkeskuksen ruuhkaa ja ohjaisi merkittävän osan hätäpuheluista suoraan oikeaan osoitteeseen. Henkisen hädän numeron tulisi olla yhtä lyhyt ja ytimekäs kuin nykyinen valtakunnallinen hätänumero, jotta ihmiset muistaisivat sen automaattisesti kaikissa tilanteissa. On ilmeistä, että Suomeen tarvitaan yksi henkisen hädän numero (tuli sen viralliseksi nimeksi mikä tahansa).”
”Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin, joiden tuloksena Suomeen saadaan valtakunnallinen henkisen hädän (kolminumeroinen) palvelupuhelinnumero, joka kytkeytyy suunnitelmallisesti valmisteilla olevaan Kansalaisten yleisneuvontapalveluun, sisäiseen turvallisuusohjelmaan sekä valtakunnallisten järjestöjen neuvontapalveluihin.”
Aloitteeni on maannut nyt jo kohta pari vuotta ministeri Päivi Räsäsen pöydällä. Olisiko nyt vihdoin ja viimein aika ottaa se asialliseen käsittelyyn?