Ranskan iskujen jälkeen on noussut sananvapauden puolustaminen etusijalle. Länsimaisen demokratian peruspilaria on järkytetty raskaasti. Ranskan väkivalatainen isku halutaan nähdä mieluiten yhtenä yksittäisenä vapaan sanan uhkaajana. Sananvapaus on nyt kuitenkin kaksiteräisempi miekka sananvapauden puolustajan kädessä kun koskaan ennen. Nimittäin, ei mennyt kuin vuorokausi kun valtahegemonia huomasi, että he ovat puhuneet itsensä pussiin puolustaessaan sananvapautta. Liian vapaa sana sataisi vääjäämättä eurooppakriittisten tahojen laariin. Siispä muutettiin suuntaa ja taas kääntyi takki alta aikayksikön.  Alettiin puhua hiljaisuudesta, maltista ja poliittisesta moraalista, jota täytyy harjoittaa tämän kaltaisten ikävien tapahtumien yhteydessä. Uhreja täytyy kunnioittaa jne. Demarit ovat tunnetusti olleet maahanmuuttaja myönteisiä ja maailmaa syleilevän vastuunkannon asialla.  Tämä oli jopa kirjattu sosialistien omaan puoluejulistukseenkin. Nyt valtiovarainminmisteri Rinne sanoo että -”Toivon todella ettei mikään puolue lähde täällä terrori-iskulla ratsastamaan ja plaa plaa plaaaa.” Samoille linjoille ovat asettuneet Ville Niinistä (vih), Päivi Räsänen, Juha Sipilä, Carl Haglund, ja Paavo Arhinmäki. Erityisesti EU komissio on nyt myös vaikeuksissa, kun sen pitäisi mainostaa voimakkaasti sosiaalista taakankantoa maahanmuuttopolitiikassaan.

Suomen hallitus. EU komissio ja ns vanhat puolueet ovat nyt hädässä. Paniikkitilanne alkoi Ruotsin vaaleista, joista tuli tosi ikävä yllätys valtaeliitille. Myös Suomessa paljon julkisuutta saanut Ruotsin vaalitulos piti saada lakaistua maton alle. Ruotsin vaalituloksen mahdollinen epäedullisuus meillä tiedettiin jo ennakkoon, joten varalta siihen järjestettiin avioliittolaki hämmennettäväksi muutaman viikon ajaksi. Tähän oli valjastettu koko lehdistö mukaan. Nyt on Kreikan tilanne edessä ja ikävä Ranskan tapaus esillä. Odotettavissa on siis laajalla rintamalla tapahtuma median yritys kääntää syyllisyys päälaelleen ja päähuomio muulla. Poliittinen vaaka ei saisi missään tapauksessa ainkaan enää painua eurokriittisten eduksi.  

Katri Vallaste väitteli 9.3.2113 aiheesta ”Euroscepticism: Problem or Solution? Vallaste on pureutunut Ruotsin, Suomen ja Viron suurimpien sanomalehtien uutisointiin euroskeptisyydestä. Tutkimuksessa todetaan että valtamedia kaikissa näissä maissa toimi samalla tavalla. Uutisoinneissa tehtiin euroskeptikoista naurunalaisia ja tällä tukahdutettiin asiallinen, tosiasioihin perustuva argumentointi. Tämä onkin hyvin mielenkiintoinen tutkimus siinä mielessä, että edelleen selitellään ja tahallisesti vääristellään poliittisia tosiasioita valtamedioissa. Vallasteen tutkimus on kiusallinen nykyhallitukselle, ja pätee hyvin tässäkin ajassa.

On todettava että lehdistö näkee EU-kritiikin tavallaan yksipuolisesti ja vivahteettomasti, kun taas eurokriittiisistä puheenvuoroista paljastuu monipuolisempaa ajattelua, hyvin perusteltua argumentointia ja useita näkökulmia heijastavaa, vastuullista ajattelua.

Lyhyesti sanottuna, media antaa väärän ja yksipuolisen kuvan eurokriittisistä teksteistä.

Kuten juuri nyt valtaa pitävien puoluejohtajien lausumat todistavat, todellista sananvapautta ei heidän taholtaa haluta.

REIJO PAUNONEN, kansanedustajaehdokas

 www.reijopaunonen.fi