Suurin osa suomalaisista on tyystin kypsynyt maahanmuuttopolitiikkaan ja asenteet muuttuvat yhä jyrkemmiksi. Tietoisesti maahanmuuttoryhmittymien väkivalta- ja järjestysrikkomuksia pidettiin pitkään yksittäistapauksina. Viime päivien aikana on käynyt selville, että näihin liittyy piirteitä järjestäytymisestä.Ihon väristä tai etnisestä taustasta riippumatta ydinkysymys on kansalaisten ja maassamme asuvien turvallisuudesta. Turvallisuudessa ollaan menty onnella eteen päin. Riittämättömät poliisiresurssit ovat osoittaneet, että yhteiskunta ei ole pystynyt reagoimaan turvallisuusuhan kasvamiseen. Kansa on alkanut toimia perustamalla katupartioita. Tämä reagointi on vain yksi teemaan liittyvä osa-alue. Turvaongelma on laajempi ja vakavampi kuin miltä se äkkiseltään näyttää. Kukaan ei todellisuudessa tiedä mitä yksityisalueilla ja kodeissa käytännön tasolla jo tapahtuu. Oikeusministeri Jari Lindström lausui, että-”Minun ymmärtääkseni näitä partioita on joissain kaupungeissa, mutta mistään ongelmista en ole kuullut”. Poliisiylijohtaja on myös kertonut, että näiden katupartioiden määrää on hieman liioiteltu. 
Myös ministeri Niinistö viittasi Kölnin ja Kairon Tahirinin tapahtumiin raiskauksineen, jotka voisivat tapahtua myös Suomessa. Orpo ei jaa ajatusta, vaan näkee tapahtumat demokratiana: – ”Tahirinin aukiolla oli kokonaisuudessaan kyse aika lailla eri asiasta, eli demokratiasta. Tapauksia ei voi siis yleistää” näin siis Orpo. Kuitenkin on saatu juuri viitteitä järjestäytyneisyydestä. Kun maahanmuuton uhkakuvat olivat vuosia sitten näkyvissä, ei siihen tarvittu kristallipalloa. Eikä sitä tarvita nytkään. Sen sijaan yksittäistapaus teorioista halutaan pitää kynsin hampain kiinni. Voikohan sisäministeri olla enää enemmän irti arkitodellisuudesta? Koskahan meillä nähdään sitä todellista poliittista vastuunkantoa?Ainakin Saksassa Kölnin poliisijohtaja sai potkut. Orpo ilmaisee olevansa huolissaan. Jos huoli on todellista, on kivet ja kannot käännettävä asiantilan pikaiseksi parantamiseksi. Meillä puhutaan niukkuden keskellä koko ajan kolmannesta sektorista, eli vapaaehtoisten antamasta työ- ja muusta tuesta yhteiskunnalle. On puhuttu jo kolmekymmentä vuotta. Toimintaa on säädellyt kateus, kähminnät, syyttelyt talousepäselvyyksistä ja kaikki sellainen negatiivisuus joka tuntuu kuuluvan perisuomalaisuuteen. Aivan tätä samaa on nyt havaittavissa katupartiointiin liittyvässä keskustelussa. Suomalainen kokee helposti osattomuutta. Entäs jos ”ne” saa jotain sellaista mitä minä en. Valtaa, etuutta, kunniaa jne. Tästä mielenlaadusta kumpuaa vastustus ja syyttelyt sekä mielipiteet usein vailla totuuspohjaa. Natsi- fasisti- ja raistikortit ovat vakiokamaa loan heittäjien käsissä. Meillä on käsillä niukkuuden ajat ja yhä syvemmälle niukkuudessa mennään. Katupartiotoiminta oikein organisoituna ja koulutettuna, sekä sen voimavarat hyvin kohdennettuina olisivat mitä parhainta kolmannesektorin toimintaa. Luuisi että ministeri Orpo liittyisi näin ajattelevien joukkoon. Ihmisen ei ole hyvä olla pitkiä aikoja yksin ajatuksineen.Ministerinkään.
REIJO PAUNONEN, JUVA