Tämä kysymys ihmetyttää monia suomalaisia tällä hetkellä. Maalaisjärjen vastaista rajapolitiikkaa harjoitetaan Suomessa ilmeisesti laajemmista syistä. Näitä syitä ei kerrota suoraan, vaan kautta rantain, kuten presidentti Niinistö antoi ymmärtää. -”Suomi ei voi itse määritellä maahantulijoiden määrää. ” Siksi Suomen linja liittynee valta-asemaansa menettävään Saksaan ja liittokansleri Merkeliin, jonka kannatus on hiipumassa maan talouden myötä. Juuri nyt Turkin tärkeiden vaalien alla ja pakolaistilanteesta käydyissä neuvotteluissa, Merkel on näyttämässä Turkille vihreää valoa mm. viisumien myöntämisessä. Tästä seuraa  poliittisen ketjureaktion taakka, joka on kaikkea muuta kuin EU valtioiden humaanisuuteen ja hyväntahtoisuuteen perustuvaa. Se täytyy jakaa. Pitkään jatkunut hallitsematon pakolaisongelma ei muutu hetkessä mutta suuri eurooppalainen yleisö on saatava nopeutetulla aikataululla hyväksymään nykytila. Tavalla tai toisella ja lisääntyvistä mellakoista riippumatta. Tässä ovat valtioiden presidentit ja pääministerit avainasemassa. Heidän suullaan perustellaan maahanmuuton välttämättömyys, jopa epäuskottavilla argumenteilla.  Sipilä antoi lausunnoillaan siimaa kriittisesti ajatteleville ja kertoi kuinka Suomi on äärirajoilla. Kuitenkin hän olisi valmis avaamaan ovet 10 000 turvapaikan hakijalle vuodessa. Kansallisten ongelmien lisääntyessä ja kulttuurien törmätessä, on alettu masinoimaan mittavat vastatoimet eri tahoilla. Erityisesti valvontaviranomaisten suut on tukittu.  Kontrolliin liittyy tärkeimpänä perinteinen media jälleen kerran. Euroopan muuttoaalto on nostanut myös vapaan tiedonvälityksen merkitystä huimasti. Siksi on alettu vaatia sensuuria verkkokirjoitteluun ja sosiaaliseen mediaan. Natsi- ja rasismikorttien käyttö alkaa menettää hohdettaan ja nyt korostetaankin kotouttamista ja maahanmuuttajien pikaista työllistämistä. Nämä keinot eivät vakuuta asiantuntijoita, eikä Suomen kansaa. Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju luonnehtii Suomen halvaantuneen kauttaaltaan ja työttömyyden pahenemisen olevan laaja-alaista. Kotouttamisella ei enää tarkoitetatakaan perinteistä mallia, jossa tänne tullut vieras omaksuisi yhteiskuntamme mallin ja lainsäädännön, vaan rinnalle on otettu kantasuomalaisten kotouttaminen Suomen muuttuneeseen tilaan. Nyt meiltä vaaditaan solidaarisuutta, ymmärrystä ja osallistumista eri kulttuurien toimintamalleihin. Tämä suuntaus luo erittäin huolestuttavan tulevaisuuden kuvan. Voivatko ihmiset enää luottaa toimivaan yhteiskuntaan, turvallisuuteen ja järjestykseen? Ovatko suomalaiset syyllisiä? Tästä tullaan siihen kysymykseen toimiko suomalainen yhteiskunta enää, tai ainakaan huomenna? Ainakin Vaasan yliopiston tohtorikoulutettava Jouko Suvanto katsoo, että suomalainen yhteiskunta ei toimi niin kauan, kun maan asioista päättää hallitus Helsingissä.
REIJO PAUNONEN