Eräiden arvioiden mukaan meillä on uskottu Pisa-vertailuissa Suomen hyvään koulutustasoon ja että tämä ei kerro kuitenkaan täyttä totuutta. Suomessa oppilaiden heikoin neljännes on onnistuttu nostamaan osaamisessa lähelle kansainvälistä keskitasoa. Vallalla on juurtunut ajattelu lahjakkaista, että heitä ei tarvitse huomioida, kun pärjäävät muutenkin. Olemme siis hyviä keskimäärin. Tämä tasapäistävä pitkään omaksuttu malli on yksi esimerkki siitä, millä pyritään perustelemaan se, että koulutusmäärärahoista voidaan tinkiä. Hallitus on vähentänyt toisen asteen koulutuksesta 260 miljoonaa euroa, josta 69 miljoonan vähennys kohdistuu lukioihin. Myös ammatillisten oppilaitosten perusrahoitusta kiristetään. Kyse onkin sekä valtionhallinnon, että kuntien priorisointitavasta. Jos ja kun rahat tätä menoa varmasti vähenevät, yhtenä vaihtoehtona voisi olla suuripalkkaisten perheiden lapsilisien poisto. Vastaavasti säästynyt kustannuserä siirrettäisiin vaikkapa nuorten liikkumista  edistävään toimintaan. Suurituloisten perheiden lapsilla on kattavat välineet ja harrastemahdollisuudet jo ennestään. Näissä perheissä lapsilisät käytetään useinkin  kartuttamaan esim, lasten sijoitusomaisuutta. Se ei liene valtiohallinnon, eikä lapsilisien ensisijainen käyttötarkoitus. Kaikki liikkumista edistävä toiminta on mitä tärkeintä ongelmien ennaltaehkäisevää työtä. Kustannukset palautuvat takaisin moninkertaisesti. Sama pätee myös muuhun hallintoon. Virkamiestaholla katsotaan asioita usein juuri sen oman hallinnonalan vinkkelistä. Eikä tästä menettelystä voi aina edes moittia, koska tietty taloudellinen vastuu on määrätty virkamiehen ensisijaiseksi velvoitteeksi. On esitetty jopa arvioita, että nuorten hyvinvointiin ei kannata satsata, koska nuoret muuttavat työn ja opiskelun perässä kuitenkin etelään ja hyödyt menevät mukana. Jos tällainen ajattelu on laajemminkin vallalla nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinin osalla, niin silloin on yhteiskunta todellisen asenneremontin tarpeessa. Viimeaikaisia ikäviä tapahtumiakaan ei siis tarvitse enää ihmetellä. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan valtionhallinnon tarkempi ohjaus, sekä riittävät taloudelliset resurssit. Oikein kohdennettuna ja toteutettuna byrokratia ei suinkaan aina ole kirosana. 

Reijo Paunonen

Valtuutettu, Juva

Kansanedustajaehdokas (ps)

Kaakkois-Suomen vaalipiiri

www.reijopaunonen.fi