Esitellessään SDP:n vaaliohjlemaa Antti Rinne totesi, että työ, tasa-arvo ja turvallisuus ovat olleet osa sosiaalidemokraattien arvoja vuosisadan takaa. Kunakin aikana ne määritellään uudestaan. Slogan on siis tulevissakin vaaleissa uusiokäytössä.

Jo 1970 vaaleissa SDP käytti mainoksissaan ihan kohtuullisella menestyksellä samoja työn, tasa-arvon ja turvallisuuden teemoja. Näin siis SDP:n tiedonannossa.

Tässä ei ole mitään uutta. Tätä uusiokäyttöähän on tapahtunut aina ennen vaaleja.

Olemme nähneet kuinka on lopulta käynyt.

Samaan aikaan kun SDP julkaisi tutulla ja siis vuosikymmeniä hyväksi havaitulla litanialla höystetyn vaalihohjelmansa, niin kas kummaa  22 eri ammattiliitojen puheenjohtajaa tuo esiin julkilausuman, jonka tavoitteena on kokonaan uuden palkansaajien keskusjärjestön perustaminen. Uusi yhteinen järjestö edustaisi 1,5 miljoonaa palkansaajaa.

SDP ja vasemmisto ovat heränneet viimeiseen taistoon kasvojensa pelastamiseksi.

Perinteinen AY toiminta ei enää vakuuta palkansaajien etujen puolustajana, ja sillä on ollut vahva ja voimistuva kielteinen vaikutus myös AY liikkeen mahdollisuuteen antaa tukea polliitiselle taholle. Aivan samalla konseptilla kuin on SDP:n vaalohjelma, on ammattiliitot nyt ”uudistamassa” toimintaansa.

Nyt uusi aiottu yhteinen järjestö tuskin pystyy hoitamaan palkansaajien etuja yhtään sen paremmin, kuin liittokohtaisetkaan tällä hetkellä.

On nimittäin havaittu, että aina kun keskittymistä suuriin kokonaisuuksiin tapahtuu, yksilön edut joutuvat entistä ahtaammelle.

Kohonneet jäsenmaksut tulevat kyllä kelpaamaan.

Kyseessä onkin ajankohtaan ja poliittisen eliitin vapaaseen pudotukseen sorvattu vastatoimi.

Tällä manööverilla ei liene loppujen lopuksi mitään tekemistä Suomen kriisiytyneen tilanteen kanssa, etenkään kun Suomen markkina- ja taloustilanne ajaa muutenkin liittojen sanelupolitiikan ohi.

REIJO PAUNONEN, Kansanedustajaehdokas Kaakkois-Suomen vaalipiiri