Lasten ja nuorten opettaminen on herkkä aihe, varsinkin meille lasten vanhemmille ja ennen kaikkea lapsettomille. Siksi kirjoitan, vaikkei siitä kaikki pidäkään.

Arvostan suuresti opettajien työtä ja kannatan erityisluokkia tai – ryhmiä. Jokainen ihminen on yksilö ja joku tarvitsee enemmän opetusta tai rauhaa oppiakseen. Jokaisesta tulee jotain, kun annetaan mahdollisuus. Emmekä me tarvitse kaikista matemaattisia lahjakkuuksia, me tarvitsemme tekijöitä, kukin omalla vahvuusalueellaan. 

Täysin totta on opettajien ja muiden kuormitus. Esimerkkinä Wilma helvetti! Kukaan ei varmaankaan tykkää kirjoitusasustani, mutta sama se. Wilma ilmoittaa lauantaina illalla, rehtori pois!!!! Järjetöntä!! Meillä on apulaisrehtori täysin valtuuksin siksi, että tekee työt rehtorin poissaollessa. Ja meillä on vararehtori siksi, jos näillä on este.. Miksi pitää vanhempien tietää lauantaiehtoolla, kuka koulua johtaa joskus, kun se on niin hyvin varmistettu.

Aikoinani koulu käytiin ilman Wilmaa, ilman reissuvihkoa, ilman koulunkäyntiavustajia. Aikoinaan lähes kaikki nuoret miehet kävi armeijan riippumatta juuri mistään ja henki oli, kaikki tekee ja osallistuu kykynsä mukaan.

Paremmin menisi, annettaisiin opettajien opettaa, oppilaiden oppia ja järjestettäisiin mahdollisuuksia kaikille loputtomien kirjauksien, palavereiden ja tietokoneen naputteluiden sijaan!

Pidetään kirjat käytössä, vaaditaan että oppilaat käsin kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä ja istutaan pulpetissa nykyisten avoaulojen löhöpallotuolien sijaan. Ja kännykät pois, oppilaan lukolliseen kaappiin tai opettajan pöydällä olevaan laatikkoon tuntien ajaksi. Kaikki oppii paremmin ja häiriöt vähenee.