Hiukan kummeksuin, kun Ylen toimittaja kysyi minulta, saako perussuomalainen olla ympäristönsuojelija. No totta kai saa olla. Ei minua ainakaan ole velvoitettu puolueeseen liittymisen tai ehdokkaaksi ryhtymisen yhteydessä miksikään ympäristötuholaiseksikaan.

Päinvastoin tunnen monia perussuomalaisia, jotka eivät roskaa ympäristöä, eivät tuhlaa energiaa ja raaka-aineita, eivät heitä ruokaa suotta pois, suhtautuvat eläinrääkkäykseen todella ankarasti, arvostavat luomutuotantoa ja joille puhdas suomalainen luonto sekä puhtaat kala- ja uimavedet ovat tärkeitä. Perussuomalaiseenkaan mökkirantaan ei kaivata sinilevää lillumaan! Tai jos kysytään Talvivaaran ympäristön perussuomalaisilta mielipidettä kevätlumien nopean sulamisen myötä uhkaavasta ympäristökatastrofista, vastaus sieltä on tiukka ja selvä: ympäristöä ei saa tuhota! Akuutin ja valtavan ympäristökatastrofin estäminen on nyt Talvivaaran osalta tärkeintä. Kaivoksen kannattavuutta ehditään miettiä myöhemmin.

Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaista suuri enemmistö asettaa kilpailukyvyn ilmastonmuutoksen edelle. Itse kuitenkin kuulun siihen ehdokkaidemme 14 %:n vähemmistönä olevaan sakkiin, joka panee painoa myös ilmastonäkökohdille edes ”jokseenkin samaa mieltä” verran. Pidän ilmastonmuutoksen seurauksia vakavana uhkana ympäristöllemme ja ennen kaikkea pidän sen seurauksia ennalta arvaamattomina. Jos kerran olemme kovin huolissamme valtion velasta tulevien sukupolvien takia, ja se on sentään ”vain bittejä meklareiden tietojärjestelmissä”, tulee meidän olla yhtä lailla huolissamme siitä, pilaammeko tulevien sukupolvien elinympäristön peruuttamattomalla tavalla. Se on kuitenkin konkreettista ja korjauskelvotonta tuhoa.  Sitä ei voi sopia enää sitten toisin eikä antaa anteeksi.

Suomen pitää tehdä oma osuutensa ja mennä muiden maiden mukana, mutta ei meidän kaikista tiukkapipoisin hikipinko tai esimerkin näyttäjä tarvitse olla. Mutta hereillä kuitenkin. Onhan se Kiinakin nyt tekemässä energiamuutostaan ja herännyt ilmastokysymykseen – tosin enemmän hengitysilman saastumisen takia. Kun tietoisuus ympäristönäkökohdista kuluttajien keskuudessa jatkuvasti kasvaa, miten käy suomalaisten vientituotteiden menekin, jos kuluttajat alkavat vaatia vain ympäristökriteerit täyttävällä tavalla tuotettua paperia tai muita tuotteita? 

Uskon luonnontieteisiin ja tieteelliseen näyttöön ilmaston lämpenemisestä. Vaihtoehto- ja salaliittoteoriat ovat aina kiehtovia, mutta luonnontieteiden osalta en niiden houkutukseen taivu. Toisin on jo taloustieteiden osalta, joita en ihan niin tieteenä pidäkään, vaan enempi makuasioina. Talous”tieteen” puolella muodissa olevista teorioista poikkeavat näkemykset vaikuttavat minusta monesti järkeenkäyviltä. Mutta luonnontieteiden eli oikeiden kovien tieteiden puolella uskon tiedeyhteisön todella suuren enemmistön (lähes 90%) oikeana pitämään näyttöön.

Monet ilmastonmuutosta hidastavista toimista ovat lisäksi sellaisia, että niitä kannattaa tehdä, vaikkei ilmastonmuutokseen uskoisikaan. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantaminen tulee kansalaiselle suoraan halvemmaksi, kun koneet ja rakennukset kuluttavat vähemmän polttoainetta tai sähköä. Lisäksi öljyn kulutuksen vähentäminen tekee meistä vähemmän riippuvaisia öljyntuottajamaista. 

Tästä linkistä pääset katsomaan lyhyen videon, jossa eräs suomalainen mies tuo julki syvän tunnelatauksensa kalastamisen tärkeyden puolesta…