Eduskunta päätti aikaistaa pakollisen kouluruotsin opetusta yhdellä vuodella eli opetus alkaa jo kuudennelta luokalta. Tämä tarkoittaa pakkoruotsin opetuksen järjestämisen taakkaa myös alakouluille. Erityisen raskaasti tämä velvoite koettelee pienimpiä koulujamme, jotka ovat sinnitelleet lakkautusuhan alla jo muutoinkin.

Olen itse käynyt alakoulua sekä suuressa helsinkiläiskoulussa että pienessä uusmaalaisessa maalaiskoulussa. Pidän isoja kouluja erinomaisina opinahjoina enkä allekirjoita kaikkea sitä hyvää, mitä pikkukouluissa väitetään olevan – enkä sitä pahaa, mitä suuriin kouluihin leimataan liittyvän.

Pienten koulujen erityinen valttikortti on niiden sijainti, jolloin koulumatkat pysyvät kohtuullisina myös maaseudulla. Paljonko sallimme aikaa kuluvan koulutaksin kyydissä viikossa ja vuodessa? Jos taas järjestämme kohtuulliset koulukyydit, hupenevatko lakkautusten väitetyt säästöt niihin?

Nyt pakkoruotsin aikaistamisen myötä taloudellinen vaaka kallistuu yhä herkemmin pienten koulujen lakkautuksen puolelle. Mielestäni tämä on väärin. Pakkoruotsi syö opetuksen raharesursseja ja oppilaiden tunteja ennestäänkin jo kohtuuttoman paljon. Sama raha ja tuntimäärä tulisivat paremmin sekä yksittäisen oppilaan että koko yhteiskunnan hyödyksi, jos opiskelemansa kielet saisi valita vapaasti nykymaailman kansainvälisen kanssakäymisen edellytysten mukaisesti.      

Piritta Poikonen
Kaupunginvaltuutettu (ps), eduskuntavaaliehdokas
Uusimaa, Lohja