Muutama vuosi sitten suositussa Putous- ohjelmassa oli Ernest Lawsonin esittämä sketsihahmo P.O.Liitiikko, joka hahmokilpailun lopulta voittikin. Hahmo oli yhdistelmä kaikista poliitikoista, kaikkitietävä ja -osaava, yksikään ongelma ei jäänyt ilman ratkaisua eikä kysymys vastaamatta. Tarpeen tullen hahmo saattoi vaihtaa mielipidettään vaikka kesken kysymyksen, arvellen sen lisäävän hänen kansansuosiotaan. Pentti Olavi Liitikko oli myös hahmo, jolle mikään määrä poliittisia tehtäviä ei ollut liikaa ja kaikkiin hän katsoi olevansa paras vaihtoehto, valtuutetusta presidenttiin – eräänlainen superpoliitikko siis.

Totuudesta on tullut tässäkin fiktiota ihmeellisempää, sillä Helsingin Sanomat (23.9.) kertoo jutussaan, kuinka Suomeen on synytynyt kolmella eri hallinon tasolla istuvia kansalaisten edustajia, “superpoliitikkoja”. Tällä viitataan henkilöihin, joilla on mandaatit kansanedustajana, kotikuntansa valtuustossa ja tuoreimpana aluevaltuustossa. Nimeltä mainitaan Li Andersson (vas) ja Annika Saarikko (kesk) – heillä on hoidettavanaan kolmen hallintotason lisäksi vielä puolueidensa puheenjohtajuus.

Luottamuspaikkoihin hakeutumisessa ei tietenkään ole mitään väärää. Jokainen on kykynsä mukaan vapaa olemaan ehdolla ja tulemaan valituksi, jos kansa näin tahtoo. Ongelmaksi muodostuu ajanhallinta: miten olla täysipainoisesti mukana eri luottamustehtävien hoidossa. Kuten Hesarin juttukin kertoo, jää päällekkäisiä kokouksia väkisinkin väliin ja lainsäädäntöä ehdokkaana olemisen rajoittamisesta on mietinnässä.

Puoluesihteerit kertovat, että lähes kaikilla puolueilla asiaa on pohdittu. Varahenkilöjärjestelmä on ihan hyvä, jos kansanedustaja – kunnanvaltuutettu ei kokoukseen ehdi, mutta toteutuuko silloin äänestäjän tahto. Henkilökohtaiseksi varaedustajaksi voidaan kunnassa nimetä kuka tahansa ehdolla olleista, eli aivan eri henkilö kuin ketä äänestettiin.
Vaikka Suomessa onkin listavaali, on äänestyspäätöksessä henkilö edelleen keskiössä.

Itse jätin aluevaalit väliin, vaikka ehdokkaaksi paljon kysyttiin. Katsoin ettei aika kaupunginhallituksen ja -valtuuston velvoitteiden lisäksi riitä perehtymään kunnolla kaikkiin asioihin. Lisäksi erityisosaaminen ei ollut riittävä tuohon tehtävään. Meillä oli puolueesta ehdolla ja meni läpi minua pätevämpiä terveyden- ja sairaanhoidon tuntijoita.

Olen nyt ehdolla eduskuntaan ja jos pääsen läpi, en aio osallistua seuraaviin kuntavaaleihin. Joudun todennäköisesti myös jättämään myös paikkani kaupunginhallituksessa, ajankäyttösyistä, valtuutettuna jatkan kauden loppuun.

Olen varma että minua valtuustoon äänestäneet tämän ymmärtävät.

Minusta ei “superpoliitikoksi” ole, keskityn jatkossakin vain yhteen luottamustehtävään.
Kuten todettua, jokainen tehköön oman ratkaisunsa voimavarojensa mukaisesti.

Pia Kuparinen, ek-vaaliehdokas (ps.), Häme