Mikä on suomalaiseen yhteiskuntaan syntyvän ja siinä kasvatetun yksilön perustavin kasvatuksen tuoma arvo tai ominaisuus? Tai mikä se on meillä ollut? Nämä kysymykset nousevat pakottamatta mieleen kun lukee eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportin, josta Päivi Räsänen (kd) kertoo, että “turvapaikanhakijoiden vastaanottorahan sanktiomahdollisuutta ei ole käytetty muun muassa siksi, että se koetaan turvallisuusriskiksi”

On todella kummallista, että sama valtiovalta, joka ensimmäisenä päivänä kun aktiivimalli ei täyty, leikkaa työttömän korvauksia ei uskalla tehdä samaa itse säätämiensä kriteereiden kohdalla, kun kyseessä on maahanmuuttaja. Oikeammin tässä tietenkin puhutaan Afrikan ja Lähi-idän kulttuureista tulevista turvapaikanhakijoista. Heidät siis eduskuntamme ja hallitus näkee niin kiivasluontoisina, ettei uskalla edes vaatia minimimäärää integraatiota yhteiskuntaamme.

Jos mietimme alussa esittämiäni kysymyksiä, niin ainakin minulle lain ja sääntöjen noudattaminen on opituista arvoista tärkeimpiä. En kai muuten voisi ollakaan edustamassa ihmisiä, jotka minuun luottavat. Jos opetamme maahantulijoille, ettei samat säännöt koske heitä tulemme olemaan suurissa vaikeuksissa kansakuntana- pienenä sellaisena.

Valitettavaa on, että puhuttaessa monikulttuurista on vihervasemmiston ohjenuora se, että kaikki kulttuurit yritetään saada ns. samalle viivalle. Tämä ei ole onnistunut missään. Tarvitaan yhtenäiskulttuuri, kuten Suomessa on ollut. Samaten monissa maissa, jotka ovat maahanmuutosta hyötyneet, kuten USA ja Kanada. Kaikista kulttuureista tulevat sopeutuvat vastaanottavan maan lakeihin ja tapoihin, mutta ovat oikeutettuja omaan uskontoon ja kulttuuriin, kun se ei ole ristiriidassa maan käytäntöjen ja lakien kanssa. Ja vielä tärkeämpää: ei vaadi yhteiskunnan tukea.

Näin ei tarvitse pelätä ja asettaa uhkasakkoja, kun joku ei kotoutustoimiin osallistu. Itse kotiuttaisin tällaiset riskihenkilöt.