Kun kerron olevani muun ohella myös vihreiden arvojen kannattaja saan usein kulmien kohottelua ja ihmetystä osakseni. Vihreä aate onkin tänä päivänä kadottanut hyvin pitkälti sen, miltä pohjalta lähdettiin liikkeelle, kun keskiössä olivat luonnon ja ympäristön suojeluun ja sen monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvät arvot. Nykyinen cityliberaali vihervasemmistolaisuus näyttäytyy kansalaisille lähinnä yksityisautoilun vastustamisena, kaikkien tehokkaiden energiamuotojen kieltämisenä sekä metsä- ja maatalouden hankaloittamisena. Kun tähän vielä lisätään nykyvihreyteen liittyvien globaalien vastuiden painotus kansallisten etujen sijaan, ei ihme ettei minun näitä arvoja odoteta jakavan.

Joulun alla saatiin näyte ilmastopolitiikan osalta siitä miten kaikki muutkin puolueet halusivat linjata yhteisessä työryhmässään Suomen tavoitetasot epärealistisen koviksi. Tämä siitä huolimatta että olemme jo vähentäneet hiilipäästöjämme enemmän kuin mikään muu EU-maa ja Suomen osuus maailman päästöistä on mitätön. Näiden tavoitteiden maksajaksi joutuu kotimainen teollisuus ja kuluttaja ja tuotanto siirtyy maihin, joissa ympäristöllä ja ilmastolla ei ole niin väliä. Ei kovin vihreää eikä järkevää.

Vihreää on pitää tuotanto mahdollisimman pitkälle kotimaassa, suomalainen tehtaanpiippu on ympäristöteko jo nykyisellään ilman tästä pidemmälle vietyjä kiristyksiä. Mieluummin on tuettava toimia, joilla saataisiin ne maat, jotka saastuttavat merkittävästi mukaan ilmastotalkoisiin. Energian tuotanto ja sähkönsiirtoverkot sekä vaikkapa kaivosteollisuus tulisi pitää kotimaisessa omistuksessa. Vaikka Suomi onkin pitkien etäisyyksien maa on kuitenkin vähemmän kuormittavaa huolehtia liikenteen sujumisesta kotimaasta kuin tuoda kaikki ulkoa. Edellä mainituissa voidaan taloudellista tukea ohjata vähemmän saastuttaviin vaihtoehtoihin.

Suomalainen luonto, metsät, suot ja vesistöt ovat kansallista omaisuuttamme ja tasapaino metsien hyödyntämisen ja niiden suojelun välillä tulee säilyttää jatkossakin. Myös maatalouden edellytykset tulee turvata jo ihan huoltovarmuudenkin takia, mutta myös siksi, että kotimainen elintarviketeollisuus on takuuvarmasti ekologisempaa ja puhtaampaa kuin mikään tuonti. Jätehuolto sisältäen pitkälle viedyn lajittelun ja jätteiden kierrätyksen toimii Suomessa varmasti paremmin kuin monessa muussa maassa. Kirpputorien (myös virtuaalisten) kautta voi hankkia hyvälaatuisia tuotteita – kaikkea ei tarvitse ostaa uutena.

Siinä muutamia järkivihreitä ajatuksia.

Parasta kotimaisten tuotteiden suosimisessa ja kansallisen kilpailukyvyn asettamisessa globaalien haihatusten edelle on se, että samalla tulee huolehtineeksi ympäristöstä myös isossa kuvassa. Tukemalla paikallisia ympäristötoimia voimme vaikuttaa maailmanlaajuisesti. Näin otsikon vihreys ja järki voidaan siis mainita samassa sanaparissa, vaikka se oudolta alkuun saattoi tuntuakin.